Frankie And Gator: Satan

Omakustanne

Kouvolasta ponnistavan viisikon esikoispitkäsoitolla liikutaan edeltävän pikkukiekon tapaan raskaan, metallilla maustetun rockin parissa. Myös Satan haastaa monipuolisuudellaan, mutta vahvasti tuntuu myös siltä, että Frankie And Gator (jostain syystä) yrittää häivyttää sen tosiasian, että se on mainion mielikuvituksellinen popyhtye.

Tämä ei ilmene pelkästään tiettyjen biisien kepeistä ja melodisista osuuksista, vaan myös hyvistä koukuista ja taidosta yhdistää hyvinkin erilaisia juttuja onnistuneiksi biiseiksi. Löytyy Satanilta toistakin äärilaitaa; biiseinä yksinkertaisempia vetoja, jotka rakentuvat muutamien riffien ympärille ja edustavat raskaamman rockin ns. perushuttua. Näissä kappaleissa ei ole erityistä viehätystä, vaikka yhtye ne taidolla hoitaakin.

Keskeistä Frankie And Gatorin musiikissa on eri elementtien välillä erikoinenkin yhdistely. Siinä missä Parasite tai The Other Part ovat lähinnä vanhan liiton heviä, voisi Intentions pienin kevennyksin (vokaaliosuuksiaan myöten) löytyä Wolf Paraden suurteokselta At Mount Zoomer. Sen moniulotteinen uskallus rauhoittua hyvän sävellyksen äärelle on tehokkaampaa kuin yksikään levyn rypistyksistä.

Totuus Satanin tapauksessa ei tietenkään ole yksioikoinen: kaikki levyn kappaleet sisältävät enemmän kuin vähemmän eri osia, toisten hakiessa turvaa monimutkaisen metallin kiemuroista, toisten suoraaviivaisen ärjymisen puhdistavuudesta. Useimmiten yhdistelmät toimivat ja välillä ei voi kuin ihastella, esimerkiksi Feel The Handin rukouskutsun ja metallin yhteennaitosta.

Monista puolistaan huolimatta Satan ei paljasta, mitä Frankie And Gator aivan pohjimmiltaan haluaa olla. Ei sen sitä tietysti tarvitsekaan, mutta jonkinasteinen hienosäätö lienee vielä paikallaan. Heikoimmillaan Satanin kappaleet ovat jopa yhdentekeviä, mutta sen huippukohdat vastavuoroisesti loistavia. Mielikuvituksella ja taidoilla varustetun yhtyeen raskaan rockin, hevin ja modernimman metalli-ilmaisun lomassa risteilee runsaasti mahdollisuuksia.