Ninni Poijärvi & Mika Kuokkanen: Powderburn

Humble House

Suomalaisten juurimuusikoiden pyhiinvaellus Woodstockiin jatkuu. Tällä kertaa The Band -legenda Levon Helmin studioilla on käynyt äänittämässä kotimaisen americanan kärkinimet Ninni Poijärvi ja Mika Kuokkanen. Poijärven soololevyt ovat tähän asti soineet tukevasti suomeksi ja äidinkielellään kaksikko esiintyi myös taannoin J. Karjalaisen Lännen-Jukka-kiertueilla. Nyt on kuitenkin toinen ääni kellossa.

Tai oikeastaan kolmas, onhan tuo engelska varmasti tälle ”americanofiili”-kaksikolle kolmas kotimainen – ellei peräti toinen. Ja Kuokkanen on toki Kkane-artistinimellään laulanut tähänkin asti lontooksi. Mutta Poijärvi on kuitenkin levynkansissa ensin mainittuna ja hänelle tämä on muutos. Kielen vaihtumisen myötä myös materiaali on vaihtunut, sillä Powderburnilla pariskunta ottaa omien laulujen sijaan tukevasti haltuun folk-, kantri- ja blueskappaleita J.J. Calesta Jackson Browneen ja – kuinkas muutenkaan - Bob Dylaniin.

Harvoin kuulee näin puhtaasti laulavaa kaksikkoa, jolla olisi yhtä messevä säkillinen persoonallisuutta. Vaikka levy kulkee pääasiassa rauhallisen tunnelmoinnin parissa, se ei oikeastaan missään vaiheessa kallistu unilevyn negatiivisen merkityksen puolelle. Sitä voi jo kutsua saavutukseksi, sillä sovitusratkaisuista tärkein ja kuuluvin on saumaton yhteislaulu. Muuten levy rullaa melko pienillä vivahteilla, vaikka Olli Haaviston dobro sentään kuuluu läpi levyn. Yksi albumin salaisuuksista on myös sen maltillisen täydellinen pituus.

Enimmäkseen Kuokkasen esittämä Dirk Powellin Waterbound avaa pelin komeasti ja Caleb Klauderin Can I Go Home With You tuo välittömästi mielleyhtymiä Norah Jonesin Little Willies –sivuprojektiin. Siinä missä ”pikku pippelit” karkaavat laulamaan kaupunkilais-kivikasvorokkari Lou Reedistä kaatamassa lehmiä karjamailla, Kuokkasen ja Poijärven radikaalein suunta löytyy kokkelinhuuruisen mollibluesin puolelta. Oi kuinka suomalaista. Omannäköinen versiointi Dylanin It’s All Over Now –klassikosta antaa toki kaiken anteeksi.

Kuokkasen oma laulu Powderburn on kovassa seurassa, mutta kuuluu silti levyn parhaisiin sävellyksiin – ja on pakahduttavuudessaan kenties koko albumin onnistunein esitys. Näkemys Jackson Brownen You Love the Thunderista voisi olla suoraan esimerkiksi SMG:n uudelta levyltä. Onkin harmillista, että tämä tyylipuhtaudestaan huolimatta melkoisen rosoista perinnettä mukanaan kantava americanan ihmekaksikko buukataan kiertueille Tampere-talon kaltaisiin silkkiliitereihin, kun heidän paikkansa olisi jossain muualla.