Chad VanGaalen: Diaper Island

Sub Pop

Parin-kolmen vuoden välein levyjään julkaiseva kanadalainen Chad VanGaalenin on edennyt neljänteen albumiinsa. Tälläkään kertaa levyjen välinen tauko ei ole tarkoittanut erityisen suuria mullistuksia, ei musiikillisia tai laadullisia. Ei, vaikka uudistumiseen olisi useampia edellytyksiä. Suurin ero aiempaan lienee se, että VanGaalen on jättänyt kellaristudionsa taakseen. Soundin kulmiin aiemmin kuulunut tuhnuisuus ei edelleenkään loista poissaolollaan, joten ympäristönmuutosta voidaan pitää onnistuneena.

Diaper Island tuntuu edeltäjiinsä verrattuna orgaaniselta. VanGaalen luottaa lähes täysin kielisoittimiin ja riisuttuun rumpusettiin, välillä huuliharppuun ja haitariin, vähän muihinkin klassishenkisiin soittimiin. On VanGaalenilla edelleen haluja elektronisemmalle puolelle, mutta nyt voidaan jo puhua yksittäisistä irtiotoista. Vaikka albumilla keskimäärin lönkytellään yhtälailla rauhallisissa folk- ja poptunnelmissa kuin ennenkin, on kyseessä VanGaalenin selvästi rockein ja tempollisesti rohkein levy.

Lähes kaiken levyllä kuultavan soittanut kanadalainen ei edellenkään tosin ole onnistunut luomaan yhtenäistä albumia, vaikka Diaper Island edeltäjiään paremmin onnistuu. Biisejä on usemmasta erästä. Blonde Hash uskottelee olevansa noise rockia. Freedom For A Policeman haikailee autotalliin, Peace On The Rise kaiho on eteerisempää. Pysäyttävän kaunis Wandering Spirit osoittaa, että kolhoudessa on jotain erityisen inhimillistä.

Jos albumille jonkin langan mieltää, on siinä kuusi kieltä. Sinänsä koruton ja ihmeetön sähkökitaran soitto hallitsee kappaleita tyylistä riippumatta. Tässä mielessä VanGaalen asemoituu entistä vahvemmin amerikkalaisen vaihtoehtorockin perinteeseen.

Sitten edellisen albuminsa, VanGaalen on on muun muassa ollut työstämässä Womenin levyjä. Työskentelystä Calgaryn post-punk-mölyäjien kanssa on tarttunut kolkkoutta, jylhää etäisyyttä. Se sopii artistin tavallaan perinteiseen laulaja-lauluntekijän pirtaan: silloin tällöin sanaisen ja musiikillisen arkkunsa ummehtuneita nurkkia tuuletteleva mies välttää särkymisen ja patetian usein vain vaivoin. Diaper Islandin laulut ovat perinteisimpiä miehen katalogista löytyviä ja monen ääreen pysähtyy hämmästelemään kauneuden eri ilmenemismuotoja.

"Maybe if I shaved my pussy then you'll love me, maybe will you love me, I'm really feeling ugly."