Eri esittäjiä: Mitä vapaus on?

Amnesty / Fullsteam

Jos median rooli ei aina automaattisesti riitä julkisena vahtikoirana toimimiseen, on onneksi kansalaisjärjestöjä jotka tuovat lisää epäkohtia ja vääryyksiä kansainväliseen tietoisuuteen. Yksi tunnetuimmista on 50-vuotisjuhliaan viettävä Amnesty International, jonka englantilainen asianajaja Peter Benenson perusti portugalilaisten mielipidevankien kohtelusta tuohtuneena. Nykypäivänä kolme miljoonaa toimijaa sisällään pitävä Amnesty on maailman suurin ihmisoikeusjärjestö, joka ei pelkästään hauku vaan myös toimii.

Yksi vahvimpia tapoja tuoda tarinoita ihmisille on musiikki ja vahvat tekstitykset. Yhdentoista mielipiteidensä tai kansalaistoimintansa takia vainoa kokevan ihmisen tarinat tuodaan nyt esiin teemallisella albumilla, jonka ideoinnista ja toteutuksesta vastaavat itsekin vahvasti kantaaottavia kappaleita tehnyt Karri Paleface Miettinen sekä kotimaan viime vuosien menestyksekkäimmän indie-levy-yhtiön Fullsteamin Niko Kangas. Amnestyn arvostuksesta kertonee parhaiten se että mukaan on saatu käytännössä kaikki ideointivaiheessa mukana olleet kotimaiset artistit Jukka Gustavsonista Asaan ja Tuomari Nurmiosta Pariisin Kevääseen. Kansainvälisyyttä ja vuosikymmeniä kestäneen työn arvostusta lisää entisestään 60-luvun yhdysvaltalaisen kansakunnan äänen Joan Baezin tulkinta Sibeliuksen Finlandiasta, jolla albumi avautuu ajattomasti.

Juhla-albumi on toteutettu ns. vimpan päälle, sillä kaksitoistaraitaisen levyn oheen kuuluu 80-sivuinen kirja joissa biisien tekijöiden puheenvuoron ohella albumin keskiössä olevat mielipidevangit ja -uhrit kertovat oman tarinansa. Eli kappaleet on taustoitettu kiitettävän perusteellisesti. Mutta vaikka sanoituksellinen tematiikka on selkeä punainen lanka, entä musiikki musiikkina? No se rönsyilee kyllä odotetulla tavalla. Mukaan mahtuu niin rockjyrää, tummaa triphoppia, hiphoppia, folkpoppia, jazzbluesia, klassista bassolaulua, akustista heviä ja niin edelleen. Sävyjä piisaa ja kappaleet nousevat tai eivät nouse esille vahvuuksillaan nimenomaan yksilöinä. Levyltä löytyy useampia toimivia yhteistyöteoksia, kuten Pariisin Kevään ja Disco Ensemblen Miikka Koiviston komea Tanssit läpi kaupungin, Asan ja Ismo Alangon aika alankomainen Narrin rooli sekä Jonna Tervomaan, Lapkon Ville Maljan ja mm. Ismo Alanko Säätiöstä tutun Timo Kämäräisen tummatunnelmainen slovari Anna ja toivo.

Vaikka kylmäksi jättäviä teoksia ei levyltä käytännössä löydy, nousee muutama sävellys yli muiden. Venäläistä, työnsä vuoksi kotitalonsa hissiin murhattua ihmisoikeustaistelijaa ja toimittajaa Anna Politkovskajaa muisteleva Tervomaan, Maljan ja Kämäräisen Anna ja toivo on rauhallisemman puolen johtotähti, Miikka Koiviston ja Pariisin Kevään Tanssit läpi kaupungin hölkkää väkevän energisesti halki kaupungin Molukien itsenäisyyttä ajavan John Teterissan kanssa. Iranin ammattiyhdistysliikeaktiivi Mansour Ossanlulle omistettu Free Mansour! kokoaa yhteen räppärit Palefacen, Hossni Boudalin, Mehran MIM:in ja Sahand DT:n Joel Attilan rytmien äärelle koukukkaasti. Arkistojen aarteista Tuomari Nurmion ja vinosti tööttäävän Hugry Tribal Marching Bandin vuonna 1992 taltioitu versio Hiski Salomaan Vapauden kaihosta - kappaleesta joka on ennenkin ollut Amnestyn teemabiisinä - on hyvä valinta tämänkin komean juhlajulkaisun päättäjäksi.