Morrissey: Very Best of Morrissey

Major Minor

Kevät toi, kevät toi muurarin. Kevät toi, kevät toi maalarin. Kevät toi, kevät toi Moz-kokkarin. Ja rannoille hampparin. Very Best of Morrissey on Mozzillan 2000-luvun kuudes kokoelmalevy, mikäli b-poskista kasattua Swordsia ei lasketa. Kun vyöllä on jo ’88-91’- ja ’91-95’-jaottelulla kootut singleboksit, samat biisit yhdelle kolmen levyn julkaisulle niputtava kokoelma (joka puskettiin ulos vain pari vuotta sitten) ja tavallisella best of –kasauksellakin samat vuodet ovat hyvin edustettuina, kysymys kuuluu: miksi?

Tai oikeampi kysymys olisi: mitä vittua? Mutta jätetään se väliin, kun on kyse sentään perhelehdestä. Very Best of Morrissey joka tapauksessa sisältää jälleen kerran vuosien 1988 ja 1995 välillä julkaistun HMV:n ja Parlophonen leivissä julkaistun tuotannon (enemmän tai vähemmän) parhaimmiston. Levy-yhtiön tiedote myös kovasti vakuuttelee, että artisti on antanut hyväksyntänsä tällekin julkaisulle, joten kaipa se on uskottava.

18 kappaleen huitaisulla kuullaan siis varmuuden vuoksi ne samat Suedeheadit, Every Day Is Like Sundayt, Glamorous Gluet ja November Spawned a Monsterit. Erona on käytännössä vain muutaman Break Up the Familyn kaltaisen albumiraidan mukanaolo, sinkun b-puolelta napattu Girl Least Likely To, parin biisin jenkkiversiot, Moonriver-ikivihreä ja Mozzerin sooloversio aikoinaan Siouxsie Siouxin kanssa levytetystä Interludesta.

Näistäkin Break up the Family on jokseenkin turha ja jenkkimiksaukset muutenkin yliarvostetusta Tomorrowsta ja My Love Lifesta melko toisarvoisia. Näitä lukuun ottamatta biisit kuulostavat kuitenkin yhtä hyviltä kuin ennenkin, joten varsinaisessa musiikissa on aika vähän valittamista. Lisäksi näistä ei-ihan-jokaisella levyllä olleista biiseistä Girl Least Likely To on oikein kiva, Moonriver jumalattomasta pituudestaan huolimatta kiinnostava ja Interlude suorastaan henkeäsalpaavan komea.

Hiukan lisäarvoa koittaa (epätoivoisesti) tarjota hajanaisen valikoiman musiikkivideoita yhteen niputtava dvd. On kiinnostava huomata, miten salakavalasti eläinten oikeudet katoavat videoista. Ihan kuin maestro olisi aluksi suhtautunut musavideoihin oivana vaikuttamisen keinona, mutta hivuttautunut hiljakseen ylimielisen penseälle linjalle. Hienoin video on James Deanin kotiseudulla kuvattu debyyttipätkä Suedehead, jossa Morrissey saa pojalta Pikku prinssi -kirjan, makaa navetassa, ajaa traktorilla ja ehtii lopussa vielä Deanin haudallekin!