DeVotchKa: 100 Lovers

Anti

Denveriläinen DeVotchKa nousi yleiseen tunnettavuuteen mainion Little Miss Sunshine-elokuvan vanavedessä. Bändin panos leffan ääniraidalla poiki sille Grammy-ehdokkuuuden ja maailmanlaajuisen kiertueen, jossa se lämppäsi mm. Arcade Firea ja Gogol Bordelloa. Nyt yhtye on suoltanut markkinoille viidennen pitkäsoiton, jonka luonnollisesti toivotaan nostavan DeVotchKan osakkeita entisestään. Ja vaikkei näin kävisikään, ei bändillä ole mitään syytä häpeään, sillä musiikillisesti se ei ole lähtenyt reseptiään laimentamaan, vaan kyse on edelleenkin kunnianhimoisesta ja marginaalin rajoja venyttävästä äänitaiteesta.

DeVotchKan yhteydessä on usein nostettu esiin mielenkiintoisia termejä kuten mustalaispunk, klezmer ja burleski. Näiden genremääritelmien tärkein tehtävä on antaa uudelle kuulijalle jonkinlainen kuva siitä kehyksestä jossa DeVotchKa operoi, mutta kovin tiukkaan ei yhtyettä voi näihin karsinoihin tunkea. Pikemminkin kyse on siitä, että bändi on ottanut mausteita näistä kaikista tyylisuunnista, sekoittaen niihin sopivasti moderneja vaikutteita niin elokuva – kuin rock-puoleltakin. Vaikka lopputulos saattaa paperilla kuulostaa sekavalta, on 100 Lovers hyvin johdonmukainen ja yhtenäinen teos. Ja huomionarvoista on myös että jos siltä karsisi pois isoon rooliin nousevat viulut, kuulostaisi se huomattavasti perinteisemmältä.

DeVotchKan keittämä soppa on kieltämättä mielenkiintoinen, mutta mieleen pulpahtaa väkisinkin kysymys ”missä ovat biisit?”. Jos melodioissa olisi esimerkiksi samaa tarttuvuutta kuin Mano Negralla tai Les Negresses Vertesillä, voisi tästä innostua ihan tosissaankin. Nyt lopputulos jää auttamatta puolitiehen. Nämä kappaleet toimivat varmaankin livenä kuin se kuuluisa myrkky, mutta levytettynä viimeinen vaihde jää puuttumaan. Tuntuu vain, että mitä enemmän levyä kuuntelee, sitä vaikeampi siitä on otetta saada.