Karhumauri: Karhumauri

Helmi Levyt

Tiettyjen Fonal Recordsin artistien, esimerkiksi Islajan ja Lau Naun, utuisan abstraktia musiikkia oli muutama vuosi sitten muodikasta kutsua metsäfolkiksi. Termi on yleisimmässä yhteydessään hölmö ja hiukan harhaanjohtava. Onkin aika antaa sille uusia merkityksiä, sillä Helmi Levyillä debytoiva Karhumauri jos mikä tai kuka talsii metsäisen, havupuisen ja lumpeenlehtisen folkin polkuja. Aiemmin englanniksi ja nimellä Drowsy brittiläiselle Fat Cat Recordsille lo-fi -poppia levyttänyt Mauri Heikkinen kutsuu Karhumauri-esikoisellaan kuulijansa korostetun suomalaiselle kesäretkelle ja tekee sen naivismia ja sadunomaisuutta kaihtamatta.

Karhumaurin maailmaa voisi luonnehtia Radiopuhelinten sanoilla, nimittäin tällä levyllä luonto on totta vie mystinen. Ahti ja Tapio ovat varteenotettavia hahmoja, välillä sudenkorento tuo laulajalle viestin mustikan muodossa. Karhumaurin laulujen minä vaikuttaa tyypiltä, jonka soittoa kerääntyy fantastisen kukkealla metsäaukealla kuuntelemaan koko kulmakunnan eläimistö. Peippo istahtaa olkapäälle ja jänis hörppää mehupullosta kun Heikkinen vannottaa meitä ihmisiä kappaleessa Kuinka ollakaan: ette saa tätä tuhota. Romanttisesti lapsenomainen luontofiilistely tuo kautta linjan mieleen Pekka Strengin tekstitystyylin. Musiikillisestikin Streng-liitoksia löytyy, mutta toisaalta Heikkisen tumma ja kertojamainen lauluääni onnistuu muistuttamaan myös Kauko Röyhkää, joten mistään suoraviivaisesta hippinostalgiasta ei ole kyse.

Vaikka useat kappaleet rakentuvat vain akustiselle kitaralle ja laululle, sujuu Karhumaurilta myös isompi bändisoitanta. Soundillisesti orkesterin puinen jazzahtelu viittaa useisiin Helmi-kollegoihin, esimerkiksi Sami Kukkaan, jonka viiden vuoden takaisen Uimaan-kappaleen sisarteoksena letkeä Saimaalla tuntuu soivan. Paksusti kasvava Kuonakansa ja kuuta ulvova korpitango Hoiperrellen kuuluvat myös albumin bändimäisimpiin ja parhaimpiin hetkiin.

Paikoin Karhumauri ottaa löysin rantein ärsyttävyyksiin saakka eikä tyhjäkäynniltäkään kymmenen kappaleen aikana vältytä, mutta kokonaistunnelman ja rohkeasti leikkisän omaäänisyyden vuoksi miehen suomenkielistä debyyttiä tervehtii suurella ilolla.