Isäntä meidän: Toinen tuleminen

Hyena

Ainakin itselleni aiemmin tuntematon Isäntä meidän tuli tietoisuuteeni, kuten varmasti monille muillekin, MM-jääkiekon yhteydessä. Powermetallia suomeksi vetävä yhtye edusti hyvin pitkälle kisakilpailussa kakkosalbumiltaan Toinen tuleminen nostetulta Vastavoimaa -kappaleellaan.

Ja valehteluahan se olisi tosiaan väittää ettei Vastavoimaa olisi päähän soimaan jäävä kappale, joskin päässä soiminen ei ole automaattisesti synonyymi hyvyydelle. Laulaja Jouni Nikulalla on kieltämättä hieno ja kantava, joskin pidemmän päälle yksitoikkoinen ääni.

Suomen kieli tökkii vastaan. Entisestään kornit powermetal-lyriikat ovat suomeksi esitettyinä korviini entistäkin kornimpia eivätkä tarjoa liiemmin mitään nautintoa. Esimerkiksi Pahaa nallea kuunnellessa tulee aika sietämätön myötähäpeä - nimen jo pitäisi kertoa miksi. Saati Neiti Dominus. Kai yhtye kuitenkin on tietoinen siitä, että oikea sana olisi domina vai menisikö silloin jo liiaksi pervolle linjalle?

On oikeastaan vielä pahempi, jos nämä ovat tahallisen kieli poskella tehtyjä tekstejä. Tarvitseeko suomimetalli yhtään lisää sellaista, kun Kotiteollisuuden kaltaiset artistit tuntuvat tekevän sanoituksillaan jo itse tahatonta parodiaa itsestään?

Musiikillisesti olisi väärin kritisoida erinomaisia muusikkoja. Mutta kun lyriikallinen ulosanti yksinkertaisesti nyt vie huomion niin vahvasti ja kun eivät sävellykset onnistu nousemaan niiden yläpuolelle... niin, noh, kun ei innosta, niin ei innosta. Isäntä meidän tekee ihan pirun geneeristä powermetallia syntikkatilutteluineen kaikkineen ja genrenä powermetal vaatii huomattavan määrän riskinottoa paitsi erottuakseen tarpeeksi myös kuulostaakseen hyvältä. Taitojensa puolesta tekijöillä varmasti olisi mahdollisuus ottaa suuriakin riskejä sinkkulohkaisujen ulkopuolella. Miksi niitä ei oteta?

Ei ole toisaalta jotenkin vaikeaa ymmärtää miten tämä uppoaa tähän hevihulluun kansaan. Todellisuudessahan kansa ei ole järin hevihullua, koska todellinen raskaus ja painokkuus on keskivertokuuntelijalle aivan liikaa. Siksi puolittainen iskelmällisyys tai popedamaisuus (tässä tapauksessa negatiivisessa mielessä) kuten juuri Vastavoimaa -kappaleessa on vain omiaan nostamaan suosiota. Suomessa on myös helpompi menestyä suomeksi, on se soundin kannalta kuinka huono idea tahansa.

Ytimessä on siis jälleen kerran helposti nieltävä iskelmällisyys. Ja onhan Isäntä meidän -yhtyeen kaltaisilla artisteilla jotenkin mukava korostaa kollektiivista "heviyttämme", joka toivottavasti menee ilmiönä vihdoin ohitse. Niin feikistä jutusta on kyse. En toivo sitä siksi, että metalli jotenkin ansaitsisi vähemmän huomiota kuin se saa, vaan siksi että sekä suomalaiset yleensä että metallista oikeasti kiinnostuneet ihmiset ansaitsevat parempaa.