The Frantic Motion: Walk A Mile

TFM

Oh yeah, niin kuin ne sanovat Ameriikassa. Stadionrockinsa tarkkakorvaisesti kuunnellut The Frantic Motion ponnistaa Pohjois-Suomesta, mutta haluja löytyisi valloittamaan vaikka se itsensä Hollywood. Vuonna 2006 perustettu yhtye mainitsee olevansa enemmän kotonaan livekeikoilla yleisön edessä kuin studiossa ja se on helppo uskoa. Energisen vauhdikasta rockia rouheilla soundeilla esittävä yhtye liihottaa pitkälti miehisessä maailmassa, jossa pojat on poikia ja tytöt seksikkäitä misuja. Rehvakkaasta laulusta ja kappaleiden sanoituksista vastaa Vesa Tikkanen, mutta bändin sävellyksellinen osaaminen nojaa enimmäkseen kitaristi Jukka Zengerin varaan.

The Frantic Motion pyrkii ennen kaikkea tarttuvan autoilurockin esittämiseen, mutta paikoin yhtyeen esikoislevyä vaivaa piinallinen raakilemaisuus. Varsinkin taustalaulut kuulostavat hetkittäin demomaisilta, vaikka sisukkaalla asenteella yritetään peittää albumin tekninen vajavaisuus. Kappaleista Pour My Soul alkaa virkeästi, Glass of Mine on viehättävän tarttuva rock-rypistys, Castana Girl herättää mielenkiinnon Billy Idolin Rebel Yell -pastissina ja Selfless Thoughts kiehtoo pauloihinsa äkkiväärällä kitarariffillä. Vauhdikasta menoa tarjotaan lähes kolmen vartin verran, vaikka hetkittäin vauhtisokeus lysähtää kasaan suoranaiseksi löntystelyksi. Kokonaisuutta ei voi valitettavasti omaperäisyydestä kiitellä.

Hyvällä asiallahan tässä sinällään ollaan. Rock-asennetta löytyy ja soitto soi paikoin kovinkin mallikelpoisesti, mutta silti Ameriikan malliin paahdetusta kepeästä rokkikaahauksesta tulee ähky jo ennen maaliviivaa. Ehkä lisäkeikkailu ja kappaleiden hiominen voisi olla edessä ennen seuraavia nopeussakkoja.