Drop Forge: Neurogeezer

Omakustanne

Drop Forge tekee perinteistä hard rockia / metallia, joka saa ainakin tämän arvostelijan vähän varautuneeksi: Äh, taasko vanhoille mestareille kumartelevaa metallia soitteleva yhtye, jonka on ollut pakko saada rämpytyksiään levylle asti... Näin ajatellessa on helppoa varautua keskinkertaisuuteen ja älyttömän rumat levynkannet eivät auta asiaa yhtään. Kieltämättä pinnallista ajattelua, mutta silloin on ainakin helpompi tulla yllätetyksi iloisesti. Sen Drop Forge onneksi tekeekin.

Albumin aloitus epäilyttää, mutta jo kakkosraita Superparanoid (heh) rytyyttää todella vetoavasti. Minotaur on toinen kohokohta joka osoittaa Drop Forgen suurimman edun: kyvyn tuoda vähemmän omaperäisiin sävellyksiinkin sen verran tunnetta ja energiaa, että mielenkiinto jaksaa pysyä yllä. Hyviä kohtia on tiputeltu pitkin matkaa. Esimerkiksi Prophetin kitarat koukuttavat mukaansa heti ensikuulemalta.

Mielenkiintoisena seikkana useimmilla kappaleilla säveltäjänä toimii yhtyeen rumpali (ja tuottaja) Petteri Lammassaari. Siitä en osaa sanoa kuuluuko tämä jotenkin erityisesti biisien rakenteissa, joskin rumpusoundit ovat kyllä hyvin pinnalla, saisivat olla muhevammatkin. Nyt erityisesti bassorummut kuulostavat ainakin kotistereoista turhan lässähtäneiltä.

Suurin vika levyssä on sen pituus. Noin tunnissa kitaravetoista roketirollia on liikaa kuunneltavaa ja biisimateriaali ei ole niin vahvaa etteikö siitä olisi voitu suorittaa hyvin mielin karsintaa kokonaisuuden kärsimättä - jo parilla viiden minuutin biisin (esimerkiksi keskinkertainen Brimstone) poistolla olisi saatu paljon aikaiseksi. Edellisestä albumista on toki aikaa jo neljä vuotta, mutta ensi kerralla vähemmän voisi silti olla enemmän. Mieluummin tiiviisti ja iskevästi kuin tarpeettomasti venyttäen. Myös Simo Partasen sinänsä toimiva lauluääni on hieman liian monotoninen ja kömpelökin jaksaakseen pitää kuuntelijan kiinnostusta yllä koko tuntia.

Näistä moitteista huolimatta Drop Forgessa riittää myös paljon hyvää kuunneltavaa, ja levy ei uppoa samaan turhuuden suohon kuin monet hengenheimolaisensa.