Virgin

Kaksi ja puoli vuotta on kulunut siitä kun Amorphiksen edellinen levy Am Universum julkaistiin, ja moni asia on muuttunut noista päivistä. Levy-yhtiö vaihtui, samaten rumpali ja monet yhtyeen jäsenistä ovat tehneet kaikkea musiikkiin liittyvää eri suunnillaan. Kitaristi Tomi Koivusaari, kosketinsoittaja Santeri Kallio ja basisti Niclas Etelävuori ovat olleet osan aikaa kiireisiä vuonna 2002 erinomaisen debyyttilevynsä julkaisseen Verenpisaran kanssa. Laulaja Pasi Koskinen on taas omalla tahollaan ollut kiireinen Ajattaran kanssa, jonka Kuolema –levy julkaistiin viime vuoden lopulla. Ja kun Amorhpis oli pitkät ajat miltei täysin jäissä alkoi ’paha ajatus’ hiipiä allekirjoittaneenkin mieleen silloin tällöin.

Nyt hiljaisuus on viimein rikottu. Uuden Far From The Sun -levyn avaava, ensimmäiseksi singleksikin valittu, Day Of Your Beliefs esittelee Amorphiksen vuosimallia 2003. Kaunis, salakavalasti mieleen jäävä, melodia ja erittäin rennon tuntuinen bändisoundi saavat olon tuntumaan oudon nostalgiselta – aivan kuin kulunut aika olisi pyyhkäisty pois ja Amorphis ei olisi ikinä mitään taukoa pitänytkään. Toisena soiva Planetary Misfortune tuo ensimmäiset aavistukset itämaisista vaikutteista, joita levyllä on tästä eteenpäin siellä täällä. Huomio kiinnittyy myös Koskisen lauluun, joka on kehittynyt entisestään monimuotoisemmaksi. Evil Inside on puolestaan aivan selvä live-kappale, jonka voima vapautunee vasta täysin elävän yleisön edessä. Hieman keskinopeuksinen ja levyn ainoa lievästi keskinkertainen biisi, Mourning Soil, tiputtaa hetkeksi tempoa. Biisissä on hyviä ideoita jotka kuitenkin jäävät hieman vaillinaisiksi, mutta seuraavana soiva levyn nimikappale Far From The Sun räjäyttääkin sitten potin. Enemmän kansanmusiikista voimiaan ammentava ja tarttuvan melodian omaava biisi tullee olemaan yhtyeen keikkasuosikki. Eteerisesti, hieman Pink Floyd -tunnelmissa käynnistyvä ja loppua kohti korkeuksiin kohoava Ethereal Solitude muodostuu levyn yhdeksi suurimmista kohokohdista. Fiilistelyn jälkeen laitetaan taas nopeampaa vaihdetta silmään kun Killing Goodness, levyn toinen takuuvarma live-lietsoja, jyrähtää käyntiin saaden tukea heti seuraavana soivasta God Of Deceptionista. Higher Ground esittelee levyn äärimmäisen ’Istanbul-pään’, itämaisten vaikutteiden rikastaman teoksen joka sisältää sekä kevyitä elementtejä että raskampaakin rypistystä – kappale olisi hyvin mielenkiintoista kokea myös livenä. Pitkäsoiton päättävä Smithereens kasvaa jälkipuolen huipennukseksi, ja biisin loppua hallitseva kitarointi sulkee levyn jonka seuraajaa ei toivottavasti tarvitse odottaa kahta ja puolta vuotta.

Koko levyn läpi aistittava tuoreus ja rentous on oikeastaan hämmästyttävää, sillä erot Am Universumiin eivät ole kuitenkaan loppujen lopuksi kovinkaan suuria. Jälleen kappaleet ovat täynnä yksityiskohtia, vaikka toteutus tapahtuu hieman suoremmin. Vaikutteet kansanmusiikista ovat jälleen kuultavissa niin musiikissa kuin sanoituksissakin, mutta jälleen vain vaikutteina – eivät ohjaajina, ja tällä kertaa niihin on liittynyt myös uusia tuulia kun itämaisia mausteita on lisätty tuttuun karjalanpaistiin. Kun kappalemateriaalikin on tällä kertaa tasaisempaa ja Koskisen lyriikat onnistuneita on seuraava askeleeni mennä katsomaan yhtyettä livenä.