Amorphis: Far From The Sun

Virgin

Kaksi ja puoli vuotta on kulunut siitä kun Amorphiksen edellinen levy Am Universum julkaistiin, ja moni asia on muuttunut noista päivistä. Levy-yhtiö vaihtui, samaten rumpali ja monet yhtyeen jäsenistä ovat tehneet kaikkea musiikkiin liittyvää eri suunnillaan. Kitaristi Tomi Koivusaari, kosketinsoittaja Santeri Kallio ja basisti Niclas Etelävuori ovat olleet osan aikaa kiireisiä vuonna 2002 erinomaisen debyyttilevynsä julkaisseen Verenpisaran kanssa. Laulaja Pasi Koskinen on taas omalla tahollaan ollut kiireinen Ajattaran kanssa, jonka Kuolema –levy julkaistiin viime vuoden lopulla. Ja kun Amorhpis oli pitkät ajat miltei täysin jäissä alkoi ’paha ajatus’ hiipiä allekirjoittaneenkin mieleen silloin tällöin.

Nyt hiljaisuus on viimein rikottu. Uuden Far From The Sun -levyn avaava, ensimmäiseksi singleksikin valittu, Day Of Your Beliefs esittelee Amorphiksen vuosimallia 2003. Kaunis, salakavalasti mieleen jäävä, melodia ja erittäin rennon tuntuinen bändisoundi saavat olon tuntumaan oudon nostalgiselta – aivan kuin kulunut aika olisi pyyhkäisty pois ja Amorphis ei olisi ikinä mitään taukoa pitänytkään. Toisena soiva Planetary Misfortune tuo ensimmäiset aavistukset itämaisista vaikutteista, joita levyllä on tästä eteenpäin siellä täällä. Huomio kiinnittyy myös Koskisen lauluun, joka on kehittynyt entisestään monimuotoisemmaksi. Evil Inside on puolestaan aivan selvä live-kappale, jonka voima vapautunee vasta täysin elävän yleisön edessä. Hieman keskinopeuksinen ja levyn ainoa lievästi keskinkertainen biisi, Mourning Soil, tiputtaa hetkeksi tempoa. Biisissä on hyviä ideoita jotka kuitenkin jäävät hieman vaillinaisiksi, mutta seuraavana soiva levyn nimikappale Far From The Sun räjäyttääkin sitten potin. Enemmän kansanmusiikista voimiaan ammentava ja tarttuvan melodian omaava biisi tullee olemaan yhtyeen keikkasuosikki. Eteerisesti, hieman Pink Floyd -tunnelmissa käynnistyvä ja loppua kohti korkeuksiin kohoava Ethereal Solitude muodostuu levyn yhdeksi suurimmista kohokohdista. Fiilistelyn jälkeen laitetaan taas nopeampaa vaihdetta silmään kun Killing Goodness, levyn toinen takuuvarma live-lietsoja, jyrähtää käyntiin saaden tukea heti seuraavana soivasta God Of Deceptionista. Higher Ground esittelee levyn äärimmäisen ’Istanbul-pään’, itämaisten vaikutteiden rikastaman teoksen joka sisältää sekä kevyitä elementtejä että raskampaakin rypistystä – kappale olisi hyvin mielenkiintoista kokea myös livenä. Pitkäsoiton päättävä Smithereens kasvaa jälkipuolen huipennukseksi, ja biisin loppua hallitseva kitarointi sulkee levyn jonka seuraajaa ei toivottavasti tarvitse odottaa kahta ja puolta vuotta.

Koko levyn läpi aistittava tuoreus ja rentous on oikeastaan hämmästyttävää, sillä erot Am Universumiin eivät ole kuitenkaan loppujen lopuksi kovinkaan suuria. Jälleen kappaleet ovat täynnä yksityiskohtia, vaikka toteutus tapahtuu hieman suoremmin. Vaikutteet kansanmusiikista ovat jälleen kuultavissa niin musiikissa kuin sanoituksissakin, mutta jälleen vain vaikutteina – eivät ohjaajina, ja tällä kertaa niihin on liittynyt myös uusia tuulia kun itämaisia mausteita on lisätty tuttuun karjalanpaistiin. Kun kappalemateriaalikin on tällä kertaa tasaisempaa ja Koskisen lyriikat onnistuneita on seuraava askeleeni mennä katsomaan yhtyettä livenä.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 29.05.2003:

Pisteet:

Jees, hieno arvostelu muuten mutta miksi haukkua Mourning soulia?? Biisihän on mielestäni loistava tunnelmaltaan ja palauttaa mieleen Amorphista muutaman vuoden takaa. Muuten olet kyllä samoilla linjoilla kuin minäkin...

MikaR kommentoi 30.05.2003:

Pisteet:

No enhän minä nyt varsinaisesti haukkunut Mourning Soilia.
Kappalettahan on siunattu hyvillä ideoilla, mutta mielestäni siitä olisi voinut saada aikaiseksi jotain paljon suurempaakin pienellä uudelleenmuokkauksella. Toisaalta, nämähän nyt ovat näitä mielipideasioita...

Nimetön kommentoi 03.06.2003:

Pisteet:

huono.
tai ei ainakaan minuun iskenyt! SAATANA MITÄ PASKAA!!!!!!

Nimetön kommentoi 25.06.2003:

Pisteet:

No tuo levy on kyllä kaukana paskasta. Luultavasti tämän vuoden paras platta ja hyvä arvostelu.

Nimetön kommentoi 05.07.2004:

Pisteet:

Aivan loistavaa fiilistelyä.

FrozenMoon kommentoi 14.12.2005:

Pisteet:

Hyvä todistus Amorphikselta jälleen. Far From The Sun on kova levy, kuten nimikkobiisikin. Vaikka tämä levy ei yllä siihen tasolle mille Elegy ylettyy. Tasaisen kova kiekko on kysessä kuitenkin. Jos vähääkään tykkää Amorphiksesta, tai on suuri fani niin luulisi tämän löytyvän hyllystä, sillä tässä levyssä ei ole varsinaisia huonoja biisejä, joissain biiseissä on kuitenkin tylsähköjäkin kohtia, mutta ei alenna arvosanaa rankaisevasti. Far From The Sun osoittaa Amorphiksen olevan kova ja kova ja kova yhtye.