Julkaistu: 28.05.2003
Arvostelija: Mika Roth

Virgin
Kaksi ja puoli vuotta on kulunut siit� kun Amorphiksen edellinen levy Am Universum julkaistiin, ja moni asia on muuttunut noista p�ivist�. Levy-yhti� vaihtui, samaten rumpali ja monet yhtyeen j�senist� ovat tehneet kaikkea musiikkiin liittyv�� eri suunnillaan. Kitaristi Tomi Koivusaari, kosketinsoittaja Santeri Kallio ja basisti Niclas Etel�vuori ovat olleet osan aikaa kiireisi� vuonna 2002 erinomaisen debyyttilevyns� julkaisseen Verenpisaran kanssa. Laulaja Pasi Koskinen on taas omalla tahollaan ollut kiireinen Ajattaran kanssa, jonka Kuolema –levy julkaistiin viime vuoden lopulla. Ja kun Amorhpis oli pitk�t ajat miltei t�ysin j�iss� alkoi ’paha ajatus’ hiipi� allekirjoittaneenkin mieleen silloin t�ll�in.
Nyt hiljaisuus on viimein rikottu. Uuden Far From The Sun -levyn avaava, ensimm�iseksi singleksikin valittu, Day Of Your Beliefs esittelee Amorphiksen vuosimallia 2003. Kaunis, salakavalasti mieleen j��v�, melodia ja eritt�in rennon tuntuinen b�ndisoundi saavat olon tuntumaan oudon nostalgiselta – aivan kuin kulunut aika olisi pyyhk�isty pois ja Amorphis ei olisi ikin� mit��n taukoa pit�nytk��n. Toisena soiva Planetary Misfortune tuo ensimm�iset aavistukset it�maisista vaikutteista, joita levyll� on t�st� eteenp�in siell� t��ll�. Huomio kiinnittyy my�s Koskisen lauluun, joka on kehittynyt entisest��n monimuotoisemmaksi. Evil Inside on puolestaan aivan selv� live-kappale, jonka voima vapautunee vasta t�ysin el�v�n yleis�n edess�. Hieman keskinopeuksinen ja levyn ainoa liev�sti keskinkertainen biisi, Mourning Soil, tiputtaa hetkeksi tempoa. Biisiss� on hyvi� ideoita jotka kuitenkin j��v�t hieman vaillinaisiksi, mutta seuraavana soiva levyn nimikappale Far From The Sun r�j�ytt��kin sitten potin. Enemm�n kansanmusiikista voimiaan ammentava ja tarttuvan melodian omaava biisi tullee olemaan yhtyeen keikkasuosikki. Eteerisesti, hieman Pink Floyd -tunnelmissa k�ynnistyv� ja loppua kohti korkeuksiin kohoava Ethereal Solitude muodostuu levyn yhdeksi suurimmista kohokohdista. Fiilistelyn j�lkeen laitetaan taas nopeampaa vaihdetta silm��n kun Killing Goodness, levyn toinen takuuvarma live-lietsoja, jyr�ht�� k�yntiin saaden tukea heti seuraavana soivasta God Of Deceptionista. Higher Ground esittelee levyn ��rimm�isen ’Istanbul-p��n’, it�maisten vaikutteiden rikastaman teoksen joka sis�lt�� sek� kevyit� elementtej� ett� raskampaakin rypistyst� – kappale olisi hyvin mielenkiintoista kokea my�s liven�. Pitk�soiton p��tt�v� Smithereens kasvaa j�lkipuolen huipennukseksi, ja biisin loppua hallitseva kitarointi sulkee levyn jonka seuraajaa ei toivottavasti tarvitse odottaa kahta ja puolta vuotta.
Koko levyn l�pi aistittava tuoreus ja rentous on oikeastaan h�mm�stytt�v��, sill� erot Am Universumiin eiv�t ole kuitenkaan loppujen lopuksi kovinkaan suuria. J�lleen kappaleet ovat t�ynn� yksityiskohtia, vaikka toteutus tapahtuu hieman suoremmin. Vaikutteet kansanmusiikista ovat j�lleen kuultavissa niin musiikissa kuin sanoituksissakin, mutta j�lleen vain vaikutteina – eiv�t ohjaajina, ja t�ll� kertaa niihin on liittynyt my�s uusia tuulia kun it�maisia mausteita on lis�tty tuttuun karjalanpaistiin. Kun kappalemateriaalikin on t�ll� kertaa tasaisempaa ja Koskisen lyriikat onnistuneita on seuraava askeleeni menn� katsomaan yhtyett� liven�.




Kansanperinteellisi� vaikutteita progressiiviseen metalliinsa yhdistelev� yhtye, jonka levytysuran alkupuolelta l�ytyy genren klassikoita riitt�miin. Amorphis vaikutti voimakkaasti 90-luvun alkupuolella l�pily�neen deathmetallin suosion kasvuun niin kotimaassaan kuin maailmallakin. Yhtye oli ensimm�isi� todellisia metalliviennin menestystuotteita Suomessa, ja raivasi tiet� seuraajilleen omalla ennakkoluulottomalla tyylill��n.
Vuosien saatossa b�ndi liukui pois kaikkein kovimmasta m�tkeest�, nyanssien ja tunnelmallisuuden saadessa yh� enemm�n sijaa ilmaisussa. Paluu rankempaan ilmaisuun tapahtuikin vasta kun Pasi Koskinen j�tti yhtyeen keskitty�kseen Ajattara-b�ndiins�, ja uudeksi vokalistiksi kiinnitettiin Tomi Joutsen.
Miehist�vaihdosten j�lkeen Amorhpis on julkaissut tasaiseen tahtiin kiitosta niitt�neit� albumeita, joista etenkin vuoden 2009 Skyforger ja vajaa nelj� vuotta my�hemmin ilmestynyt Circle ovat nousseet genrens� merkkipaaluiksi.
Linkki:
amorphis.net
(P�ivitetty 18.9.2015)
Kommenttien keskiarvo:




Kappalettahan on siunattu hyvill� ideoilla, mutta mielest�ni siit� olisi voinut saada aikaiseksi jotain paljon suurempaakin pienell� uudelleenmuokkauksella. Toisaalta, n�m�h�n nyt ovat n�it� mielipideasioita...
tai ei ainakaan minuun iskenyt! SAATANA MIT� PASKAA!!!!!!