Sur-rur: Liikkuu kivipinnoilla asumuksenaan laatikko

If Society

Sur-rurista puhutaan usein loistavien biisien tekijänä ja sellaisia kolmikko on tähänastisilla julkaisuillaan esitellyt yhden jos kolmannenkin. Kyseessä on kuitenkin ennen kaikkea hyvien albumikokonaisuuksien yhtye, jonka levyistä Uurnapölyjen paluu tavataan rankata korkeimmalle ja toinen nimetön eli ns. sateenkaarikakkalevy heikoimmaksi. Todellisuudessa näiden kahden äären välillä ei ole suurta eroa, paitsi biisien lukumäärässä.

Molemmat levyt ovat hämmästyttäviä omilla tavoillaan: harvabiisisemmällä Uurnapölyllä esiin nousevat yksittäiset kappaleet, kun taas liki 20 biisin sateenkaarikakalla korostuu kokonaisuus, vaikka lähtökohtaisesti asian luulisi olevan toisinpäin. Helsinkiläis-turkulaisen kolmikon neljäs albumi sijoittuu määritelmällisesti jonnekin näiden kahden väliin: kahdeksantoista biisin kiekolla on liuta hienoja ryminäpopteoksia ja se muodostaa myös johdonmukaisen ja kantavan albumikokonaisuuden.

Liikkuu kivipinnoilla asumuksenaan laatikko tarjoaa tyylillisesti tuttua Sur-ruria: vauhdikasta punk-popia, epävirettä ja lo-fia sekä vastustamattomia melodioita ja haikeasti maalailevaa, rauhaisampaa laveutta. Perusmeininki siis, ja alkuun sitä miettiikin tarjoaako uusin Sur-rur mitään uutta? Ainakin kuulijapäässä lauluteksteihin on tullut kiinnitettyä aiempaa enemmän huomiota. Jos se johtuu jostain musiikillisesta, se liittynee siihen, että levy on niin vahva ja vakaa suoritus, ettei sitä tarvitse kuulijana edes miettiä.

Biiseistä esiin nousevat esimerkiksi kiivas Aurinkoloma, yllättävän veikeä Lento-onnettomuus tai mietteliäs Räjähtävä pää. Olennaista Sur-rurin albumilla on kuitenkin jälleen se bändisoiton ilo, joka paistaa läpi kaikilta raidoilta. Kolmikon ulosannissa ei ole mitään ylimääräistä, mutta ei se ole erityisen riisuttuakaan. Samalla sen kappaleet ovat kekseliäitä ja moniulotteisia teoksia, joille mikään ei tunnu olevan erityisen vierasta. Jos Sur-rur olisi perustettu 15 vuotta aikaisemmin Amerikassa, olisi se yksi niistä yhtyeistä, joita käsitellään Michael Azerradin Our Band Could Be Your Life -kirjassa.

Jos ei muita syitä keksi, kannattaa 15 vuoden ikään ehtineen yhtyeen uutukainen tsekata vaikka vain osoituksena siitä, kuinka 18 vaihtelevantasoisesta ja -tyylisestä, kahdella eri kielellä esitetystä biisistä muodostuu yhtenäinen teos.