Capillary Action: Capsized

Natural Selection

Philadelphialaisen Jonathan Pfefferin musiikillinen koeputkilapsi Capillary Action jatkaa rohkeasti poukkoilemistaan hämmentävien rytmikeitosten, freejazzahtavan ennalta-arvaamattomuuden, paikoittaisten hardcore-päällekäyvyyksien ja seesteisten latinalaismausteiden sekametelisopassa, jossa kaikkea enemmän ja vähemmän liimaa yhteen herran melko sielukkaan melodinen laulutulkinta. Lopputulos on ehkä eniten jonkinlaista jazzpoppia, mutta varsin progressiivista sellaista. Paikoin miehestä nousee mieleen miespuolinen ja enemmän jatsin puolella liikkuva versio islantilaismenninkäis-Björkistä, mutta samanlaisiin biisikynällisiin kiteytyksiin kaavastaan Pfeffer ei yllä.

Kokeilevuus on samalla Capsizedin vahvuus ja suurin ongelma. CA:n musiikki on sen verran omaperäistä että se erottuu jopa kokeilevan musiikin kentässä. Pfefferin tapa saada samaan kappaleeseen elokuvallista ajatonta dramatiikkaa ja hötkyilevää kierrettä on hatunnoston arvoinen. Silti suurimmasta osasta kappaleista puuttuu se lopullinen koukku ja punainen lanka joilla ne nousisivat sellaisiksi "teoksiksi" jotka ulkopuolisenkin vetäisivät mukaansa. Useimmissa on yksi tai useampi viekoitteleva elementti tai iskevä kohtaus, mutta kokonaiskuva karkaa siltikin liian sekavaksi. Onhan joku Bohemian Rhapsodykin melkoisen monipuolinen järkäle, mutta silti mahtava kokonaisteos - siinä missä Pfefferin visioissa jäädään turhan paljon seesteisesti pyörimään paikalleen. Toki rauhallinen sees on samalla toimivaa vastapainoa kappaleiden äkkivääryydelle. Sekoilun puolelle menemisessä ei ole mitään väärää niin kauan kuin siinäkin on jokin koukuttava pointti.

Mitä sitten jää mieleen? Esimerkiksi Feeding Frenzyn kipakan afrorumpaloiva lantionveivaus pilleineen kaikkineen jää kyllä soimaan päällekäyvemmästä puolesta. Myös alapäästään kumiseva avausraita Methheads & Mormons tykittelee poukkoilun ja happojatsin kombinaationa osuvasti. Lyhyesti ytimekkään Expensive Habitin torvikuviot koukuttavat. Keskimäärin Capsized on ihan kelpo työnäyte, mutta viimeinen tiristys hukkuu sekavuuteen.