Yleislakko: Vapauden rautaiset raamit

Räkälevyt / Psychedelica / Pupu's Bistro

Yleislakkoa kutsuttiin ensimmäisen levynsä yhteydessä melkein Suomen Dead Kennedysiksi. Se on edelleen oikein hyvä määritelmä. Seiskaseiska-punkin pohjalta eri suuntiin kujeileva yhtye ei pelkää liikkua tyylistä toiseen ja erilaisten elementtien yhteensovittaminen klassisen punkilmaisun kanssa onnistuu hyvin.

Myös tekstiensä osalta Yleislakko on jatkanut jokseenkin tuttujen aiheiden parissa. Terveisiä lähetetään uskonnollisiin, poliittisiin ja markkinataloudellisiin suuntiin; osansa ivasta saavat niin kirkko, maskulaiset kalustekeisarit kuin periaatteistaan kauppatavaraa tehneet puolueetkin. Aiheet ja niiden käsittelytapa eivät uutuudellaan juhli, mutta Yleislakko on pukenut tekstinsä perinteiseen asuun ilman kliseitä ja se on virkistävää. Uuttakin on: kun esikoislevy tuntui kysyvän, on uutukainen siirtynyt toteavaan muotoon. Eikä kai retoristen kysymysten esittämisessä oikein järkeä olekaan.

Biisillisesti vajaan puolen tunnin mittainen albumi ei monta notkahdusta sisällä. Rytmiryhmä kölkyttelee reippaasti, kitarat täkättävät ryhdikkäästi, ja yleisilme on silti yllättävän seesteinen ja melodinen. Päällimmäisenä mieleen jää albumin läpäisevä pakottomuus: vaikka maailmaa mullistettaisiin vieressä, Yleislakko soi rentona. Levyn musiikillisesti eroavin esitys on A-puolen päättävä, pahaenteisen dingosti käynnistyvä, mutta tiiviiksi post-punk-kappaleeksi osoittautuva Vapaus.

On hauskaa, että laulaja kuulostaa välillä nuorelta, ivallisen ylenkatsovalta Martti Syrjältä murteineen kaikkineen, ja välillä hän venyttelee vokaaleja narisevan välinpitämättömästi kuin Jello Biafra konsanaan; jopa samassa biisissä. Hauskinta Vapauden rautaiset raamit -levyllä on kuitenkin se, että Yleislakko kuulostaa siltä kuin punkyhtyeet silloin joskus kuulostivat: tuoreelta sanottavantarpeelta.

Vinyylillä julkaistavan levyn kasettimuotoisesta promosta on pakko olla mielissään. Vanha formaatti voittaa cdr:t mennen tullen ja on myös monikäyttöisempi. Vaikkei tämän päälle kyllä äänitettyä tule.