Julkaistu: 27.05.2003
Arvostelija: Janne Kuusinen
Warner
1984 perustettu SoulPop-poppoo sinnittelee edelleen, keulakuvanaan näppärä-ääninen Mick Hucknall. Kokoonpano on jo ehtinyt vaihtua ja sekoittua parinkymmenen vuoden aikana: vaistottavissa on hienoista Yö-tyyppistä muusikoidenhaalimismeininkiä. No, ei siinä mitään, homma potkii silti. Kokonaisuuteen kuuluu Mickeyn omien piisien lisäksi hieno Stylistics-klassikkoballadi You Make Me Feel Brand New sekä Dylan-laina Positively 4th Street.
Instrumentaatio on hyvin rikasta torvineen ja jousineen kaikkineen, ja miksauskin on huipputasoa, mutta usein modernista radiosoittosoulista ammentava piisimateriaali ei missään vaiheessa uletu ihankiva-tason yläpuolelle, valitettavasti. Nykypäivän Michael Jackson - ilmiö! Soulia mukana on vain mausteeksi: ihan kuin soittajat soittaisivat juuri vain sen verran, ettei vaan vahingossakaan tulisi hiki. Kliinistä, kliinistä. Kaikua on myös viljelty viljalti: tuohan se tiettyä ilmavuutta, mutta soulille kaiku on syanidia.
Yleisesti ottaen piiseistä tulevat mieleen jälleen kerran sketsisarjojen, talkshowien ja eurovisionlaulukilpailujen väliaikanumerot, joiden aikana katsoja voi käydä keittiössä tekemässä pari smörkkaria. En voi olla ainoa, jolle välinumerotäytepiiseistä on tullut traumoja, enhän?
Vaikea tätä on kuitenkaan haukkua, sillä perussoundi toimii oikein hyvin. Jonkinlaisen omaksuttavuuden puuttuessa imautuu tämä levy kuitenkin väkisinkin keskikastiin. Toki uskon, että he, jotka ovat pitäneet Simply Redistä ja Hucknallin sinänsä ärsyttämättömästä äänestä iankaiken, eivät mukise tämänkään levyn kuultuaan. Lisätkää yksi tähti jos nappaa.
