Johanna Iivanainen: Kadotaan uneen

Jupiter

Jazz - ja iskelmäbändien välillä solistina suhaillut Johanna Iivanainen hyppää toista kertaa ”oikeaksi” taiteilijaksi. Kokonaan hänen nimensä alla kulkevalla levyllä myös yli puolet sävellyksistä ja muutama sanoituskin on Iivanaisen käsialaa. Tämä on mielenkiintoista jo siksikin, että nainen on tullut tunnetuksi nimenomaan vanhojen laulujen uusista versioista. Eikä ainakaan yllekirjoittanut ole koskaan nähnyt hänen soittavan pianoa, jonka pimputtelun hän aloitti jo 5-vuotiaana. Myös sävellystaidot ovat pysytelleet visusti piilossa.

Tämä ei ole ainut muutos Iivanaisen viimeisen seitsemän vuoden (debyyttisoolo ilmestyi 2004) tuotantoon verrattuna. Vaikka heleä-ääninen tunnelmointi on edelleen pääosassa, musiikillisesti levy ottaa askelia americanan suuntaan. Pääpiruna tämän suunnanmuutoksen taustalla lienee levyn tuottanut, bändissä vieraileva ja osan lauluistakin kirjoittanut roots-konkari Edu Kettunen. Sattumaa tai ei, Liian varhain ja Harmattan korskeilevat poikkeuksellisen räimivinä sovituksina Iivanaisen pitkäksi kasvaneessa katalogissa.

Myös bändi kallistuu tällä kertaa enemmän kantrin puolelle, vaikka jazz-sävytkin ovat vahvasti läsnä. Jossain määrin Kadotaan uneen hyppää Ninni Poijärven reviirille, SMG:n jäädessä vielä hiukan enemmän southern rock –puolelle. Iivanainen saa jo albumin avaavalla nimiraidalla kelpo merkinnän cv:hen. Kadotaan uneen on tyylipuhdas kantrifolk-balladi, joka nousee ihan sujuvan levyn muuten vähäisten kohokohtien joukkoon. Vaikka mukaan mahtuu myös vesilinnulla heitettävä Guajara, taso pysyy muuten riittävänä koko levyn.

Albumin ehdottomin helmi on kuitenkin Edu Kettusen yksinkertaisen hauras pianoballadi Pitkä dejavu, jonka Iivanainen tulkitsee virkistävän tyylikkäästi. Oivaltava on myös teksti-idea, kun viimeisessä säkeistössä päähenkilö ”tunnustaa” ilmeisen tuntemattomalle ihmiselle, mitä hän on tätä ihmistä tarkkailevissa aiemmissa säkeistöissä hänestä kirjoittanut. Iivanaisen säveltämä ja Kettusen sanoittama vilpitön gospel-balladi Luojani mun puolestaan sulattaa ”eksyneistä enkeleistä” huolimatta ainakin tämän härkäpään.