Dr. Acula: Slander

Victory

Amerikkalaisen Dr. Aculan uusin levy on kannen, hihanuottien, sanoitusten ja osin musiikkinsakin perusteella suunnattu niille samoille teinilapsille, joita seurataan t�m�n p�iv�n Music Televisionin joka toisessa sarjassa. Slander on soundtrack esikaupunkeihinsa j�m�ht�neiden teiniraskauksien, itsetunto-ongelmien, muovisten haaveiden ja kanavoimattoman vihan ja tuskan taustalle. Jokaisella sukupolvella on ollut angstinsa ja jokaisen sukupolven angstilla on ollut musiikilliset ilmenemismuotonsa, niin kai nytkin.

Vaikka ei n�iden jenkkipoikien musiikillisesta annista kovin paljon kostu. Deathcoren parissa aiemmin puuhastellut yhtye vaihtoi Slanderiin kaikki paitsi yhden alkuper�isj�senen ja siirtyi tekem��n mik�-nyt-ikin�-onkaan-vitumrankkaa-t�ll�-viikolla-netiss�-corea. Toisin sanoen paskaa, jossa yhdistyy luokaton �rin�, meemitasolle ylt�neiden whatevacore-b�ndien huono matkiminen, ja naurettavat tekstit, joiden aiheet liittyv�t l�hinn� huumeisiin, kikkelitauteihin ja lutkiin. Kokonaisuus on silattu siell� t��ll� pilkottavalla elektronisuudella ja kahdella huonolla laulajalla. Biisej� hallitsee yksi ajatus: ollaan niin mahdottoman rankkoja, ja sitten hajoitetaan koko homma.

Slander kuulostaa kuitenkin l�hinn� leluilla tehdylt�. Kun muovipyssy j�tt�� vain mustelman ohimoon eik� Tiimarin lastensaksillakaan saa verta roiskumaan, j�� j�ljelle laumalta nukkeja n�ytt�v� yhtye. Jotkut v�itt�v�t sen olevan vitsi, jonka taustalla on todellista musiikillista herkkua. Paneudutaan siihen, kun yhtye tekee jotain mielenkiintoisempaa. Toivottavasti yhtyeen j�senill� on kaikki hyvin. Pilluakin luulisi saavan helpommin, jos tekee huonon sijaan hyv�� musiikkia.