Anna Inginmaa: Nämä kujat

Omakustanne

Anna Inginmaan esikoislevy Nämä kujat on jazzahtavaa ja folkahtavaa poppia Helsingistä. Laulajattaren tyyli on hyvin vahvasti lyriikallinen. Voisi melkein puhua säestetystä runoudesta, käypä mielessä esimerkiksi Van Morrison, joskin Inginmaa tuntuu huomattavasti lempeämmältä ilmaisunsa kanssa. Tukahdutettua raivoa tai suomalaisille tyypillisiä hädin tuskin pidäteltyjä katkeruuden tunteita ei ole, melankoliaa ja pohdiskelua enemmänkin. Inginmaan laulutyyli on miellyttävän heleä, joskin hivenen persoonaton. Muuten siitä ei löydy moitteen sijaa.

Omakustanne on tuotettu ammattitaitoisesti ja sovitukset ovat kautta levyn hienovaraisia ja toimivia. Erityisesti Syysvalssissa Harri Kuusjärven soittama haitari on upeaa kuunneltavaa. Sanojen sisältö tuntuu muutenkin käsittelevän helsinkiläistä sielunmaisemaa syksyllä, tippuvia lehtiä. Katajanokan maisemassa soitinten ininä lokkien kiljuntana luo autenttista meritunnelmaa.

Inginmaa tekee kovin tunnelmallista musiikkia, mutta ongelmaksi kohoaa sanallisen annin yliyrittäminen. Jutut rönsyilevät ajoittain liiaksikin eikä niissä tekstin määrään nähden tunnu olevan tarpeeksi teräviä kärkiä joihin tarttua. Toisinaan laulelmallisuus tuntuu pakotetulta ja sanoista tulee vähän kornikin olo. Erityisesti kun Inginmaa luottaa siltikin enemmän runollisiin kielikuviin kuin tarinankerrontaan. Asiaa on niin paljon, että se tuntuu jo liialta.

Kerronnallinen musiikki on vaikea tapaus - lyriikat ovat keskiössä, mutta jos on kuuntelija joka pitää ihmisääntä yleensä vain musiikin osana, voi kokemus muuttua puuduttavaksikin. Levy ei sanoitustensa tähden sovi oikein taustallekaan pyörimään. Periaatteessa albumi on muodollisesti oikein pätevä, toisaalta kymmenen kappaletta tuntuu aivan liialta ollakseen tehokas paketti. Omaan mieleeni olisi ollut enemmän EP-muoto. Ei tämä ole kuitenkaan missään nimessä huono levy.