Kääntö

Kääntö –levy-yhtiön vinyyliseiskatrilogian kolmas osa esittelee Wojciechin, unelmoivan kaunista leijailupoppia suomenkielellä esittävän artistin, jonka soitossa melodia leijuu, akustinen kitara tunnelmoi, koskettimet soivat kuulaina ja laulu on persoonallisen vinovireistä. Hivenen kuin esimerkiksi Karkkiautomaatilla, paitsi että Wojciechin solisti vinoilee tasaisesti siinä missä Jansku vain hetkittäin taittuu täysin vireensä ulkopuolelle.

Levyn ykkösraita Halipuut tunnelmoi miltei yltiöromanttisissa tunnelmissa ja saa ylimääräisen jatko-osan pienen ”sadekuuron” jälkeen. Kääntöpuolen Älä itke, meteoriparvi humisee liikkeelle kitarajunnauksella ja miltei uhkaavilla koskettimilla. Viimeistään laulun alkaessa suupielet kääntyvät taas ylöspäin ja autuas huojunta jatkuu. Kappale kuulostaisi myös saaneen hivenen puhallinmausteita väliosiinsa, vai luodaanko nekin koskettimilla? Lopussa kitara karkaa miltei ulisevaan junnaukseen muun kappaleen jatkaessa unista leijailuaan. Lupaavaa lisäystä kotimaisen hissuttelupopin tarjontaan.