The Rollstons: Our Grain Could Fill Your Stadium

Stupido

Jyv�skyl�ss� joskus vuosituhannen vaihteen tienoilla perustettu The Rollstons on kasvanut tasaisesti kohti isompia areenoja. Muutaman ceedee�rr�n ja Rhythm Barrelin kautta julkaistun seiskan j�lkeen Stupido signasi yhtyeen talliinsa ja tuoreelta pitk�soitolta l�ytyykin paljon menneisyydest� tuttua materiaalia. Minimalistiseksi lo-fi popiksi Desibelin haastiksessa nimetty musiikki koostuu pitk�soitolla 16:sta keskim��rin kaksiminuuttisesta rep�isyst�, vain So Real erottuu l�hes viisiminuuttisena joukosta. Niinp� levyn kokonaispituuskaan ei p��se hirvitt�m��n, yksitt�isin� musiikkihetkin� kappaleista osa toimii n�in tiiviiss� muodossa, osaa olisi voinut kuunnella pitemp��nkin.

R�misev�sti starttaava Translate The Change py�r�ytt�� Our Grainin k�yntiin, kitaristi-laulaja Mikon konstailematon laulu toimii mukavasti huomaamattomasti kieroilevien, juoksevien kitaroiden p��ll�. Flannel Blanket jatkaa samoja linjoja, we’re doin’ high fives underneath the blue skies -sanailu hymyilytt��. Weekdays Are Schooldays, Weekends Are Mine levitt�� hymy� lis��, todella sympaattista ja vaikkakin huoletonta, silti miltei melankolista. Panun koskettimet antavat biisiin mukavasti lis�potkua. Alkukolmikon juoksua rauhoittelee jopa Beatlesin mieleentuova ylen hilpe� Still Life With Onions And Garlic, kovasti kuulostaa joltain mandoliinilta tuo taustan�pp�ily(?).

Depression Grows nyk�isee Rollstonsin taas rokkaamaan, muovisilla kosketinvingutteluilla kikkaileva Cherry H. nousee tarttuvuudessaan miltei hitin asemaan. Who Would Turn Off My TV? jatkaa tuollaisia musiikkimuotoon jalostettuja hetken pohdintoja, joista yleens� j�lkeenp�in pohditaan, ett� ”Miksik�s min� moisia oikein j�ink��n pohtimaan?” ja sen j�lkeen ”Mit�s min� oikeastaan olinkaan tekem�ss�?”. Hivenen vinosti (ik��nkuin pieness� laitamy�t�isess�) laulettu Summerbee fiilistelee taas rauhallisemmissa tummelmissa, I’m buzzing like a Summerbee. Theme From OH5TY on nimens� mukaisesti lyhyt teemalaulu, joka sopisi vaikkapa tietokonepeliin, Dead Flyn alku kuulostaa uhkaavuudessaan miltei taistelulaululta, kunnolla liikkeelle ryk�istess��n sy�ksylaskulta.

Old Age Comes With A Smile nostaa samantien hymyn huulille, swimming is easier, when teenagers don’t watch... Ik� ei tule yksin. Rytmikk��n hilpe�� ihmeellisill� taustapurskahteluilla. Balloons ja Exploring The Fingerboard vanhoina tuttuina toimivat kivasti, vaikka j�lkimm�inen loppuukin hiukan kesken. Levyn t�ydent�v�t The Art Of Running -slovari, levyn pisin kappale, Row row row your boat -lainalla kyll�stetty, mukavasti nykiv� So Real sek� Tourujoen virtaamiselle osoitettu kunnianosoitus Tourujoki River. Vaikka Rollstonsin pitk�soiton edess� ei aivan polvilleen asti tipahdakaan, on levy v�hint��n yhtyeen pitk�soitolle asetettujen odotusten veroinen sympaattisen vino n�kemys kitarapopista.