Colonization 337: Colonization 337 (EP)

Haista

T�m� tapaus olisikin ollut eritt�in kiinnostava joskus ennen Interneti�, jolloin kaikkea tietoa ei viel� ollut saatavilla niin helposti kuin nyky��n. Kaksitoistatuumaisen vinyylin kansissa ei lue mit��n muuta kuin Haista Records -levy-yhti�n nimi. Tai itse asiassa: takakannen alaosassa seisoo ainoastaan �Haista�. Levy-yhti�ksi se paljastuu etiketti� tiiraamalla, joihin on painettu julkaisijan, yhtyeen ja kappaleiden nimet, kataloginumero sek� se, ett� levy on yhtyeen itsens� tuottama. (Hetkinen! Olikos Haista julkaissut my�s Jesse�?) A-puolella on kaksi kappaletta, B-puolella kolme. Vinyyli on mustaa, kannet v�rikk��t ja h�m�r�t. Takakansi on l�hes kokonaan sysimusta, etukantta koristaa psykedeelisseksuaalinen kuva. Informaatiota on kutkuttavan v�h�n. Edes kierroslukua, joka on 45, ei mainita miss��n.

Colonization 337:n MySpace-sivulta voidaan lukea, ett� yhtye on kategorisoitu tyypityksen �Blues/elektroninen/metalli� alle. Kotipaikakseen se ilmoittaa kryptisen �Helsinki Tampere, Valitse alue., Yhdysvallat� ja levy-yhti�n tyypiksi �m��ritt�m�tt�m�n�. Aina yht� hirve�n MySpace-palvelun sekavuus ja muiden k�ytt�jien kommentit mallia �hello, i am your fans" luovat lis�� mysteerin tuntua muutenkin omituiseen tapaukseen. Siksi teen p��t�ksen: en aio ottaa yhtyeest� lainkaan selv��. Kuuntelen vain levyn.

Hanke menee heti v��rille urille. Tai v��r�ll� nopeudella, sill� oletin kiekon olevan normaali 33 ja kolmasosan vinyyli (ks. ensimm�isen kappaleen loppu). Painetaan SL-1200:n painiketta �45�, ja musiikki normalisoituu. Ei normalisoidu, sill� siin� miss� Harvest Machine kuulostaa ensin hieman liian verkkaiselta, pykii se nyt hienoisesti liian lujaa aivan kuin oikea kierrosnopeus olisi jossain vakioiden v�liss�. Mutta asia selkenee, kun kappale p��see vauhtiin. Samalla valkenee, ett� kyseess� onkin EP eik� LP.

Avausraita on melko nopealla tempolla etenev�� perinteisill� soittimilla soitettua monotonista rokkausta. Vallan rouhealla bassoriffill� alkava kappale junnaa hypnoottisesti, joten ensimm�inen mielikuva on se yksi b�ndi l�nsirannikolta. Laulu on tankeroa, mik� ei nyt haittaa, eik� sanoituksia jaksa kuunnella. Vokalisointi sopii kuitenkin t�h�n pirtaan. Kakkosraita Violence alkaa rumpusoolottelulla, mutta jatkuu onneksi pian edelt�v�� kappaletta hitaammalla poljennolla. Laulu kuulostaa melkoisesti Layne Staleylt�, vaikka orgaanisesti muljuva ja avaruusefektein ryyditetty musiikki ei Alice in Chainsi� muistutakaan.

K��nt�puolen ensimm�isell� raidalla Prelude to 337:ll� on hienoa vintagesyntetisaattorisoundia. Mieleen hiipii menneiden vuosikymmenien neonv�rinen iloittelu tai Nightsatanin laserismi. Soviet Space Dogs heitt�� kolmosta silm��n ja kiihdytt�� ohi. Kappaleen nime� lauletaan scifi-filtterin l�pi, ja tunnelma on kuin seitkytlukuisessa vaihtoehtotodellisuudessa, jossa Neuvostoliitto oli niin avaruustekniikan kuin muodinkin kehityksen k�rjess�. Kerrassaan mainion p��t�nt�! Intentions jatkaa painottomuuteen, jossa primitiivitamppauksen p��ll� soikin yll�tt�en huuliharppu. Kunnes komppi nopeutuu ja kitaristi p��see revittelem��n soolotaidoillaan. Kappaleen ja levyn loputtua mieli askastelee viel� kuvitteellisten skenaarioiden parissa; kyll�p� olisikin perkeleen hienoa, jos avaruusaluksia suunnittelisivat retroestetiikkaan mieltyneet hyv�lle '67-tripille j��neet happop��insin��rit.

Ai niin: oheinen kuva levyn kannesta, ainut l�ytynyt, on muokattu alkuper�isest� v��ristyneest� peilikuvasta (?) jokseenkin neli�ksi ja k��nnetty oikein p�in. Se antaa vain viitteen todellisuudesta.