Pharaoh Overlord: Out of Darkness

Ektro

Jos oli Pharaoh Overlordin edellinen albumi Siluurikaudella abstraktia maalailua ja improvisaatiota, on Jussi Lehtisalon kipparoima yhtye uutukaisellaan varsin konkreettisten asioiden parissa. Out of Darkness on tyylipuhdasta 80-luvun heviä, metallia ajasta jota monet palvovat farkkurotsien ja selkäpatchien kulta-aikana.

Kaikkialle muualle kuin Siluurikaudelle vie myös Out of Darknessin soittajakunta. Lehtisalon, jokapaikanrumpali Tomi Leppäsen ja kitaristi-vokalisti Jussi Kankaan lisäksi levyllä kuullaan kolmea vierailevaa solisti-soittajaa. Jesters of Destinyn Bruce Duff on tuttu mm. Circlen Hollywoodilta, Sam Velde on losangelesilaisen hard rock -yhtyeen Night Horsen laulaja ja Frank Meyer Angus Khanin kitaristi – hard rockia sekin, mutta Hollywoodin puolelta.

Vertailu edelliseen levyyn on tietysti typeryyttä: edellämainittujen seikkojen lisäksi Out of Darkness on tarkasti ottaen Pharaoh Overlördin albumi, kuten oli Siluurikaudella-levyä edeltänyt IV:kin, sekin sukellus hard rockin suomalaiseen kahluualtaaseen. Mutta näin se menee: kun Ektrolta tai Lehtisalolta tulee musiikkia, kannattaa tarkistaa, mitä todella tarjotaan.

Hevihommat kaatuvat usein laulajan mitäänsanomattomuuteen. Nyt ei: neljä vähän erityylistä ja vähän eri tasoilla toimivaa, voimakasta hevivokalistia tykittävät sekä palkeiden täydeltä että pidättyvämmin. Näistä Duff on ylitse muiden. Hänen kantava äänensä ei ainoastaan sovi yhtyeen uuden aallon sahaukseen, vaan vie sen aivan omalle tasolleen; albumin tasokkaasta alusta huolimatta vasta Duffin vetämä Transylvian Afternoon räjäyttää potin.

Out of Darknessilla huomion herättää soundimaailma: odotetun kerhotilan tuhnun sijaan tarjotaan kirkasta äänikuvaa kuin 80-luvulla konsanaan. Kunnianhimo tuntuu myös biiseissä, ja vihjeitä viskellään kasarihevin lisäksi vähän odottamattomiin suuntiin: Unseen Eyen sijoittaisi enemmin Alice In Chainsin kuin Iron Maidenin katalogiin. Pinnalle vetävät myös möreä Doomsday Mourning ja nimensä mukainen No Speed Limit.

Uusimmassa Sue-lehdessä (#153) Lehtisalo kertoo, miksi hän innostui Thorista: "Rummut svengasivat ilman kvantisointia, kitarariffeillä sivallettiin lohikäärmeiden lentoreittejä ja bassot siirsivät mannerlaattoja". Tällaisesta vilpittömästä nupit kaakkoon ja nyrkit ilmaan -hevitunnustamisesta on syntynyt myös Out of Darkness, vaikkei ihan samoin teemoin kanukkibodaajan kanssa etenekään.