Pathfinder: Beyond the Space, Beyond the Time

Sonic Attack

Sinfonista ja eeppistä metallia unelmoijille suoraan Puolasta, siinäpä vasta myyntilause, joka kaiken kukkuraksi on täyttä totta. Basisti Arkadiusz E. Ruth ja kitaristi Karol Mania ovat yhdessä kirjoittaneet teoksen, jossa riittää kokoa ja näköä, ja jonka kuvaamisessa superlatiiveille on käyttöä. Kaikki on suunnattoman suurta, kiiltävää, komeaa ja vaikuttavaa, eikä vinha vauhti ja elämää suuremmat nostatukset voisi olla enää tätä majesteetillisempia.

Soittajien taidot ovat tietenkin kohdillaan, joten haastavat juoksutukset ja monisyiset kipaleet luonnistuvat kuusimiehiseltä orkesterilta kuin tyhjää vain. Kahden kitaran ja koskettimien punomia melodioita ja kuvioita rikastetaan myös softavetoisella isolla orkesterilla, mikä tuo keitokseen aimo annoksen uusklassisia mausteita. Vokalisti Simon Kostro kiskoo palkeistaan sen mitä pystyy ja herraa avustaa satunnaisesti (kone?)kuoro, sekä upean äänen omaava sopraano Agata Lejba-Migdalska, jonka laulua on ilo kuunnella.

Tiedän että tätä arviota lukiessa ilmassa on voimakas klisheiden katku, mutta Pathfinder saa kuin saakin luotsattua sinfonialaivansa turvalliseen satamaan. Omaan makuuni Pathfinder on turhan sankaripitoista metallointia ja näin loppuun kalutussa genressä on aina vaara joutua naurunalaiseksi, mutta puolalaiset pystyvät vakuuttamaan työnsä korkealla laadulla, sekä kappalemateriaalin kiistattomalla erinomaisuudellaan. Eihän tässä mitään pyörää keksitä uudelleen, mutta miksi tarvitsisikaan. Voihan niitä lohikäärmeitä pistää edelleen poikki ja pinoon 10-luvullakin, kunhan tyyli on vain hallussa.