Junnu Ikonen: Puukko

Omakustanne

Savonlinna on jo huomioitu yhten� t�rke�n� kotimaisena rock-kaupunkina, vaikkei sielt� mit��n koko kansan listanimi� olekaan ilmestynyt. Hiljattain julkaistu Unien Savonlinna -DVD esitt�� etel�savolaisten nykymusiikin mystisen� ja rosoisena. Joose Keskitalon ja Paavoharjun levyihin tutustuneet eiv�t varmasti l�hde t�t� mielikuvaa kielt�m��nk��n. Esikoislevyns� julkaissut Junnu Ikonen osoittaa, ett� oopperakaupungin kasvattamana voi my�s soittaa helppotajuista ja miltei radiokelpoista materiaalia.

Puukko-debyytin folk ei tavoittele edell� mainittujen lailla Leonard Cohenin synkki� s�vyj�, vaan sen yleistunnelma on l�hemp�n� hyv�tuulista J.Karjalaista. My�s Ikosella olisi potentiaalia p��st� sek� radion puhkisoittolistoille ett� uskottavuutta vaativien diggareiden stereoihin � Mamban Tero Vaaran mieleen tuovasta laulu��nest��n huolimatta. Viel� uhkana on kuitenkin luisua n�iden v�liseen kuiluun: onko h�n sittenkin liian hankala suomipop-kanaville ja samalla liian viihteellinen vaihtoehtov�elle? Parhaat palat, kuten H�n On Minun ja Hienointa Taidetta osuvat maaliin, mutta huoleton tunnelma uhkaa esimerkiksi Kiiltomadot-rallattelussa pompata jo v�linpit�m�tt�myyden ja naiiviuden puolelle. Soundiratkaisut pelastavat ne muutamat heikommatkin s�vellykset. Viulujen, huuliharpun, torvien, huilujen ja sellojen koristama ��nimaailma on monipuolinen, mutta onneksi tarpeeksi v�h�eleinen, jotta biisien sis�lt� saa p��osan.

Kun ��nimaailma on vailla rosoja, on sanoitusten tietysti oltava joko h�rskej�, shokeeraavia tai machoja. T�h�nk��n Ikonen ei suostu. Toki h�n jo aloituskappaleessa �ij�ilee, mutta selv�sti ulkopuolisen silmin, sill� nykymittapuun mukaiset �ij�t eiv�t kai luettele Kung Fu -liikkeit� naista puolustaessaan. Tamperelaistunut artisti on aina pienemm�n puolella ja h�n uskaltaa sanoa rakastavansa. Se tuntuu kovin helpolta, mutta silti olisi mahdoton kuvitella Chris Martinin kertovan mist��n yht� kauniisti kuin Ikonen kuvaillessaan naisensa kuvaa takanreunuksella.

Tamperelaistuneen artistin tarinat kertovat niist� yksinkertaisista el�m�n iloista, joista tuhannet singer-songwriterit ovat jo ehtineet kirjoittaa. Lyriikoissa on kuitenkin tarpeeksi omakohtaisuutta, ja niiden tapahtumat on helppo kuvitella todeksi. Kai t�m� on sitten sit� Herra Ylp�n m��rittelem�� reality-rockia, mutta maalaispojan n�k�kulmasta. Toisin kuin asfalttikortteleiden kasvateille, Junnu Ikoselle puukko on ty�- eik� taisteluv�line.

Kolme ja puoli pistett� py�ristett�isiin luonnollisesti yl�sp�in, mutta potentiaalin k�ytt�m�tt� j�tt�misest� on rangaistava toiseen suuntaan. Junnu Ikonen p��st�� itsens� pariin otteeseen viel� liian helpolla, ja kasvuvaraa on j�tett�v�. Jo nykykunnolla Puukko saisi t�ydet viisi pistett�, jos albumit arvioitaisiin pelk�st��n kes�ist� maantieajelua varten. Sit�k��n kriteeri� ei pid� aliarvioida.