Eläin: 2000 Deluxe

Juki

Joensuulainen Eläin ei ole viivytellyt kakkoslevynsä kanssa. Viime vuonna ilmestynyt eponyymi esikoinen esitteli vähän hajanaisen läjän biisejä yhtyeen demoilta ja muilta pikkujulkaisuilta, nyt tarjolla on tuoreita biisejä ja parempi kokonaisuus. Vinosti kotimaiseen rockperinteeseen edelleen sijoittuvan yhtyeen anti on sähköistä ja hokemallista ja jo muutaman kuuntelun jälkeen on selvää, että monet hienon levyn ominaispiirteet ovat löytäneet tiensä 2000 Deluxe:lle.

Kotimaisen perinteen ohella voi tietysti puhua muustakin. Eläimessä voi kuulla samaa kuin länsinaapurin bob hundissa: kimeä soundi, karkkiset syntikat ja pienessä-tilassa-tapahtuu-paljon -fiilis (digipack-ratkaisukin on tutun oloinen!), vaikka kyse on suht perinteisestä, muottiinkin mahtuvasta popmusiikista, joka ajetaan läpi kiiman särön. Syntikoiden esiinmarssi Eläimen soinnissa pohjautuu yhtyeen nelimiehistymiseen ja yksikitaraistumiseen, ja sen ansiosta 2000 Deluxe on myös hyvin linjakas albumi.

Eläimen punkahtavan taiderockin, hilpeän kepeyden ja melankolisen popin liitossa on kuitenkin ennen kaikkea jotain hyvin suomalaista. Vokalisointejaan myöten seoksessa kuplii sopivissa suhteissa Karkkiautomaattia ja Ristoa (johon otetaan etäisyyttä yhdessä tekstissä), Sielun Veljiä ja Sur-Ruria: sykettä ja kieroja tilanteita, raivokasta uhmaa ja tappomelodioita. Sitä samaa, jota kuultiin parhaassa amerikkalaisessa alternativerockissa 80-luvulla.

Nimien pudottelusta huolimatta Eläimellä on varsin oma- ja tasalaatuinen juttunsa. Vauhtia korostava 2000 Deluxe poukkoilee biisistä toiseen sähäkästi kuin superpallo tavarahississä. Se ei kuitenkaan hetkeksikään luovu tarttuvuudestaan. Klassisen, jopa sofistikoituneen popin elementtejä hyödyntävät, Beatlesistä ja Beach Boysista intoilleet nuoret miehet ovat ennenkin tehneet onnistuineita, esikuvallisia, mutta silti niin omia säröpop-juttujaan.

Vaikutteiden ja vaikuttajien, särön ja sotkun sekä sähkön ja eritteiden kaaoksessa Eläin on harvinaisen selkeä tapaus. Kriittisesti maailmaa katsovat joensuulaiset ovat astuneet kolonsa ulkopuolelle, mutta julistamisen ja saarnan, tyhjänkumean puheen ja onnettoman tarkoitushakuisen taide-ilmaisun sijaan kuulijalle tarjotaan klassisia tarinoita, joissa ympäristö on outo kuin vanhoissa scifisarjoissa ja ihmisillä hyvin vinksahtaneet ihanteet. Tätä kutsutaan "eräänlaiseksi tieteistarinaksi"; silti toden tuntu on voimakas.

2000 Deluxe ei ole järin pitkä, mutta sitäkin parempi levy. Kymmenestä hienosta kappaleesta löytyy koukkuja ja hokemia yhden poliittisen uran tarpeisiin. Yksi palaa toistuvasti mieleen: Eläin kysyy, mitä rock'n'roll on. No, eilen se oli tuota, tänään tätä ja huomenna jo jotain muuta. 2000 Deluxe tuntuu olevan läsnä jokaisessa hetkessä.