Circle: Infektio

Conspiracy Records

Viime vuonna julkaistu erinomainen Rautatie takuulla miellytti Circlen fanijoukkoa, mutta saattoi johdattaa myös uusia kuulijoita Jussi Lehtisalon ja kumppanien uniikkiin maailmaan. Viimeaikaiset keikat ovat herättäneet poikkeuksetta ylistäviä arvioita, Vaellus vilahti Rumba-lehden vuoden parhaiden biisien listalla, ja poikipa porilaisten uurastus lopulta jopa ehdokkuuden Teosto-palkintoon. Pienimuotoisen Circle-hypen olikin otollista ottaa vauhtia nimenomaan Rautatiestä, joka kiilaa yhtyeen katalogin kärkisijoille svengaavin ja tässä kontekstissa jopa popvetoisin aineksin. Infektio on toista maata ja asettaa kuulijansa vähintäänkin haasteelliseen tilanteeseen.

Ero ei ole yön ja päivän, vaan yön ja erilaisen yön. Rautatien uljaalla riffimyllyllä ei ole Infektion instrumentaalisen manauksen kanssa mitään tekemistä, mutta silti molemmat kuulostavat ehdalta Circleltä. Tätä on monipuolinen ja kiinnekohdat säilyttävä taipuisuus, joka on jatkunut yli 30 albumin verran. Infektiolla Circle sukeltaa katsantokannasta riippuen joko raivostuttavalla tai ihailtavalla tavalla musiikilliseen alamaailmaan, jossa rockin kappalerakenteista on havaittavissa vain etiäisiä. Kyseessä ei kuitenkaan ole NWOFHM-hengessä hypnoottisesti jumittava trippi krautrockiin, vaan limainen, kylmä, tumma ja hidastettu ryömintäsessio suolistonomaisessa viemärissä.

15-minuuttinen avausraita Salvos toteuttaa albumin nimeä kuvaamalla soittimin kuinka tartunta tapahtuu ja tauti alkaa levitä. Circlen nykykuusikon ohella mukana haahuilee Polvo-mies Ash Bowie, mutta mitään korvaamatonta lisäpanosta hän ei tarjoa. Kitaroiden sijaan johtosoittimina läpi Infektion rullaavat Tomi Leppäsen rummut ja Lehtisalon basso. Kappaleessa Peruuttamaton Leppänen takoo ja Lehtisalo tukee synnyttäen vaikutelman ruostuneen teollisuuslinjan mekaniikasta. Sävyt, synkän abstraktit ja kauhumaiset sellaiset, virtaavat kitaroiden ohella Mika Rätön kosketinmaalailuista ja ajoittaisista nonsense-ääntelyistä. Menevimmillään albumi on Saarnaajan piripäisessä primitiivijamissa, utuisimmillaan Kalpean haihtuvassa jazzissa.

Ronskisti taiteellinen ja etäinen Infektio ei tule valloittamaan kaikkia yhtyeen menevämpään tuotantoon hurahtaneita. Tämä on Circleä tosikoille. Tai ainakin maltillisille, sillä todelliset tehonsa albumin hahmottomuus tuntuu paljastavan vasta toistuvien kuulokekuuntelujen myötä. Poikkeuksellisen tuottelias yhtye saattaa jo muutaman kuukauden kuluttua julkaista täysveristä psykemetalia tai metsädronea ja hyvä niin, mutta juuri nyt on aika upota Infektion muodottomaan syvyyteen.