Rammas Atas: ´Til Life Do Us Part

Bullroser

Idea yhdistää metallin raskaus ja tanssimusiikin vetävyys ei ole millään tavoin uusi. Mm. KMFDM ja Pain ovat luoneet näistä aineksista nipun vahvoja albumeita, ja Rammstein järisytti ”tanz metalinsa” avulla maailmaa ennen keskinkertaisuuteen sortumistaan. Nämä yhtyeet ovat vuosien saatossa saaneet lukemattomia seuraajia, mutta useimmiten oppi-isien taso on jäänyt saavuttamatta. Näin käy myös nyt.

Kotimainen Rammas Atas julistaa soittavansa industrial techno metalia, mutta teknon palasia lopputuloksesta on vaikea löytää, ellei taustalle karkotettuja kosketinpimputuksia laske sellaisiksi. Ettei vain tekno ja elektro olisi nyt mennyt sekaisin? Periaatteessa bändillä on kasassa potentiaalisia kappaleita, mutta viimeistely ontuu pahemman kerran, eikä materiaalia saada toimimaan kuin ajoittain. Sivuosaan jäävässä Miss Teryn äänessä on vetoa, mutta puuduttavan monotonisesti kärisevä Peach saa vokaalit maistumaan maalattialta. Ördäystäkin voi toki käyttää, mutta kun konsonanttivirtaa väännetään halki kiekon tismalleen samalla tyylillä, vieraantuu vankinkin tanz metal- fani yhtyeen tekeleistä.

Soittimista kitara on kuningas, jonka valtaa voisi haastaa enemmän. Muutamalla raidalla näin tapahtuukin, mutta kun kappaleet on työstetty samalla sapluunalla, ei variointikaan juuri auta. Menestys tanssimetallin kentillä vaatii melodioita ja tapporiffejä, jotta biisien koukuttavuus olisi vastustamatonta. Rammas Atas yrittää kovasti, mutta moisia ei esikoiselta löydy ainuttakaan, vaikka pari biisiä jo hittitautia oireileekin. My Waterloo, Night of the Living Dead Hearts ja My World vaikuttavat lupaavilta, joten kukaties yhtye saattaa pystyä vielä vaikka mihin, tosin työtä se tulee vaatimaan ja paljon.