Pelle Miljoona: Halki ajan ja rakkauden

Sound of Finland

Populaarimusiikin parissa uransa tehnyt artisti tekee yhteistyötä jousiorkesterin kanssa. Ah, miten vallankumouksellinen idea, jota ei ole montaa kertaa käytettykään. Mutta mitenkäs pirussa tämä tuntuu toimivan paremmin kuin yhdenkään perinteisessä mielessä hyvän laulajan vastaava hyppy klassisen musiikin säestyksen pariin? No ehkä sen takia, että ”hyvien” laulajien jousilevyjä ei kukaan muista.

Sen sijaan Dave Lindholmin Aino edustaa klassikko-osastoa ja Ismo Alangon aliarvostettu Hallanvaara (joka toki on paljon muutakin kuin pelkkä jousilevy) on kestänyt myös komeasti aikaa. Niitä yhdistää kuitenkin se, että molemmat ovat uutta materiaalia sisältäneitä studioalbumeja. Halki ajan ja rakkauden puolestaan velloo läpi koko Pelle Miljoonan tähänastisen uran. Ainut uusi biisi, Rakkauden karavaani, soi mukavan tuoreena. Leppoisa tunnelma toimii, vaikka hymähtäisikin sille, että ”Chen vankkurit vievät meidät Siioniin”.

Jonkinlaiseksi albumivertailukohdaksi voi ottaa Kauko Röyhkän muutaman vuoden takaisen Zaian, joka oli siinä mielessä harvinaisempi tapaus, että taustalla soitti ”pelkkä” jousiorkesteri. Pellen levyllä kuullaan jousikvartetin lisäksi myös kieli-, puhallin- ja lyömäsoittimia, vaikka pääpaino onkin jousisovituksissa. Zaian rinnalla albumi pärjääkin ihan mukavasti, mutta molempia tuntuu vaivaavan hieman sama tauti; Hyvä, että tällainen levy tuli tehtyä, mutta vähän sanattomaksi jättää. Eikä se ole tässä tapauksessa pelkästään hyvä asia.

Piikit ovat yhtä vähissä sekä plus- että miinuspuolella. Isäntä vei tehtaan pois kompastuu jousien nostalgisen patetian ja sympaattis-kömpelön kohtalokapinan toisiaan hylkivään yhdistelmään. Toisena ääripäänä on pehmeästi keinuva Hyvää yötä maailma, jossa Pöllön tulkinta on huippuluokkaa. Biisiä ei latista tippaakaan edes se, miten kaukaiselta tekstissä mainittu rockin salakuuntelu tuntuu. Formaattiradion munattoman äänenpainemölyn saastaiselle uhrille se tuntuu välillä jopa toiveajattelulta.