All About Anthon: Hometapes

Omakustanne

Esikoistallenteen nimeä myöten Anthonin paketti rakentuu intiimiydelle, pienieleisyydelle ja minimalismia maksimoivalle esittämiselle. Kuulemme siis heiveröistä kitaraa, hienovaraisia lisämausteita ja ujouttaan joka nuotilla todistavaa lauluääntä. Tällä nöyryydellä jokaisen makuuhuone-estetiikalle omistautuneen musikantin tulisi kuitenkin onnistua perustelemaan kuulijalleen miksi juuri hänen iholleen kannattaa tulla, juuri hänen huokailustaan kiinnostua. Parhaiten tästä anteeksipyytelevyyden ja viettelyn ristiriidasta selviää lumoavilla sävelmillä ja teksteillä, joiden suhteen helsinkiläinen All About Anthon on vaihtelevan lupaavalta näyttävällä matkalla kohti vakuuttavuutta.

Kahdeksan kappaleen kokonaisuuden avaavat With the Spark ja Last Night kiteyttävät Anthonin pienuuden ongelmat. Laulun arka ja ikävän tönkösti englantia ääntävä tapailu soljuu ohitse lofipopfolk-tunnelmoinnin keskivertoisuudessa. Tämä on harmillista, sillä vihko kädessä kuunneltuna Anthonin naivistisen lakoniset tekstit osoittautuvat todella onnistuneiksi. Supervetäytyvä esitystapa ei enimmäkseen kykene tekemään sanoituksille kunniaa. Etenkin 32 Skullsin reippaamassa menossa Anthon jää oman työstönsä jalkoihin.

Paikoin laulujen kokonaisuus kuitenkin hienovirittyy komeasti paikoilleen. Demi Mooren likaisen aneeminen kansanlaulupoljento ja Vampire Teethin katkelmallinen melodisuus valloittavat jo ensikuulemalla. Parastaan Anthon pistää kaikuisessa draamapalassa Cold Day at the Disco, joka onnistuu muistuttamaan The Magnetic Fieldsin itkettävyyttä. Vaikka Anthonin arkinen kuvasto luo mielenyhtymiä myös varhaiseen Peitsamoon, paistaa kaikesta rakkaus nimenomaan Atlantin takaiseen vaihtoehtoasenteeseen. Useasti itsensä nurkkaan nyhjäävästä hyminästä huolimatta jatkonäkymiä Anthonin terävästi kirjoitettuihin pikkutunnelmiin jää odottamaan mielenkiinnolla.