Kuuntele: Ytimeen

Omakustanne

Räppilevyissä on usein kaksi ongelmaa yli muiden: flow tökkii ja taustat eivät toimi. Kuusimiehisellä Kuuntele-poppoolla näitä ongelmia ei hieman yllättäen ole – ei vaikka suunsoittajia on kuusi kappaletta ja tuotantoonkin on sotkeutunut useimmat, yhdessä tai erikseen. Porukka on tehnyt yhdessä musiikkia jo yli puoli vuosikymmentä, joten miellyttävältä kuulostavan verbaliikan ja musiikin lisäksi kuusikon vahvuudeksi voikin lukea oman näkemyksen ja siihen luottamisen.

Ytimeen on Kuuntele-porukan toinen yhteinen levy ja sitä on työstetty vuodesta 2008. Pakottomasti etenevät biitit ovat lähes yksinomaan P. Siltalan kynästä ja kokonaisuus on linjakas. Tyylillisesti tarjolla on iskevärytmisiä ja melodisia koukkujuhlia, joissa hyödynnetään tarkasti harvoja sampleja, kuten albumin pirteässä aloituskaksikossa. Iskevyys on levyn keskeisin piirre, mutta kaikesta tarttumapinnastaan huolimatta biisit eivät jää päähän soimaan.

Vaihtelua piisaa. Etsi soi melankolisesti joustaen, Muut ei uskalla polkee kuin se olisi liikkeellä urku-haitarilla, syntikkaa eri muodoissaan kuullaan runsaasti ja mukana on myös jamaikalaista kosketusta. Terhakkaimillaan Kuuntele on samannimisellä biisillään, jota seuraa hienosti kakkosbiisi Kummenee. Myös albumin loppupuolella ollaan asian ytimessä: tumma ja raskas Korjaa huominen sekä iloluonteinen Jälki ovat erilainen mutta erityinen kaksikko.

Ytimeen on kuitenkin monella tapaa hyvin perus. Läpät eivät erottaudu nerokkuudellaan, mutta eivät myöskään kiinnitä huomiota itseään negatiivisessa mielessä – edelleen relevantti piirre kotimaisen räpin (ja toki monen muunkin musiikkityylin) suhteen. Taustat ovat samankaltaista mutkattomasti etenevää virtaa, jossa ylös- ja alaspäin liikuttava aaltoilu on tosiasia, mutta joka välttää karikot.

Tässä on tietysti myös albumin niskapuoli: Ytimeen jättää itsestään mukavan, mutta haalean jäljen, josta on haasteellista saada esiin se kuusikon muista erottava puoli. On kuitenkin kunnioitettava Kuuntele-porukan kollektiivista ja luonnolliselta tuntuvaa rentoutta, joka ei pelkää kliseidenkään uhalla avata tuntemuksiaan; väkinäistä, itseään jalustalle nostavaa räppiä tehdään härmässäkin jo ihan tarpeeksi.