Niko & Tapsa: Yhtä

Fresh Tunes Finland

Yhtä on eräänlainen teemalevy - mikä on aina kunnianhimoista, joten Nikon & Tapsan kolmas kokopitkä on lähtökohtaisesti varsin mielenkiintoinen. Nimi kertoo jo mistä on kyse. Riimeissä pyöritään niin yksilökohtaisilla kuin kosmisilla tasoilla ja etsitään tasapainoa ihmisen ja toisen ihmisen, yhteiskunnan kuin luonnonkin välillä. Kaikki on yhtä.

Parivaljakolla on vain varsin ikävä ongelma - se ettei sanottaviin juttuihin saada oikeaa asennetta. Viesti on yksinkertaistettua, jopa saarnaavaa. Tulee vähän väkisin väännetyn fiilis, kun läpät eivät tunnu tarpeeksi luonnollisesti soljuvilta - ja ovat silti liian kilttejä ollakseen mitenkään tosissaan otettavia. Hymistelyt siitä kuinka kaikilla olisi kivaa, jos vain pidettäisiin, noh, yhtä ja tulevaisuus rakennetaan kimpassa, menevät jo jonnekin Keskustan puoluekokous -tasolle laimeudessaan. Se ei ole kokeneilta tekijämiehiltä kauhean miellyttävää kuunneltavaa.

Vaan ei hätä tämän näköinen, sillä jos jokin on kehittynyt, se on herrojen taju toimivista taustoista. Vaikkei asia ole painavaa, kertosäkeet soivat vetävästi ja simppeleillä koukuilla saadaan paljon aikaan. Reggaesukuinen poljento tahdittaa Puppa J:n maustamaa Neljättä ulottuvuutta. Kosminen nainen nykii kivasti eteenpäin juuri taustojensa tähden, räppien ollessa varsin tavanomaista rakkauspohdiskelua. Hyzän (aka Michael Black Electron aka Pijallin ja niin edelleen) fiittaama Haamuräpin lait on yksinkertaisuudessaan ehkä tehokkain albumin biisi. Riimisaralla parhaiten toimii viimeinen kappale Ihmeitä, joka tyytyy pohdiskeluun yksinkertaistamisen sijasta.

Heikompia luomuksia on seassa muutamia. Asa Masan fiittaama Sivupoluilla on karmea luontoäitiylistys, joka linnunlauluineen kaikkineen liukuu kitschin puolelle. Jos räpeissäkin myönnetään, ettei joitain kokemuksia voi kuvailla järjellä eikö niistä silloin pitäisi vaieta? Asakin lähinnä osoittaa, että flownsa on ylivoimainen pääsankareihin nähden. Ohikiitävää on myös ohi korvien kiitävää röblöä, joikaamista akustisen kitaran tahdissa. Elämä on lyhyt ja ihminen on pieni vaikka luulee olevansa suuri ja raha on paha. Hoh hoi.

Yhtä on joka tapauksessa nimensä mukaisesti ilahduttavan yhtenäinen levy soundimaailmaltaan. Pieniä useampiin kuuntelukertoihin lisää tuovia jippoja löytyy sieltä ja täältä. Kevyesti popahtavien kertsien teossa heput ovat niin hyviä, että hieman ihmetyttää miksi juuri rap on valikoitunut heille ilmaisumuodoksi, kun itse riimittely ei oikein toimi.

Ehdottomasti Yhtä on kuitenkin askel eteenpäin räppärikaksikon uralla kahdesta edellisestä, luvalla sanoen heikosta pitkäsoitosta. Toivoa sopii, että samanlainen kehitys jatkuu seuraavaankin pidempään tuotokseen.