Joose Keskitalo & Kolmas maailmanpalo: Maan näkyjä

Helmi levyt

Disclaimer eli vastuuvapauslauseke: Tätä levyä ei pitäisi arvottaa perinteisten studiolevyjen tapaan. Siksi arvion tähtimäärä on poikkeuksellisen ohjeellinen ja fiilispohjainen. Joose Keskitalon ja Kolmas maailmanpalo –yhtyeen Maan näkyjä kun on ennemminkin kokoelma hajanaisia työhuoneessa ja keikoilla tallennettuja esityksiä. Kaiken lisäksi sen kappalejärjestys on muotoutunut tuplavinyylijulkaisua ajatellen, jolloin kukin puolisko muodostaa oman kokonaisuutensa.

Kun avausraita Toiset ovat menneet jo alas onnistuu naittamaan yhteen J. Karjalaisen, Moppi Toiviaisen ja Mana Manan ilman että se on poliisiasia, tietää mitä tuleman pitää. Tai eipäs tiedä, mutta tietää ainakin mitä ei ole luvassa; keskitien meininkiä. Keskitalo ja bändi käyvät yhtä värikkäästi ja kivuttomasti niin dynaamisen sähköfolkin (Nygöi tuloo yö) kuin hämmentävän toimivan Bob Marley & the Eläkeläiset –friikkisirkuksenkin (Rauha, rauha) kimppuun. ”Saanen kertoa mitä tapahtui…” on lisäksi jotain totaalisen muuta.

Levyä mainostava saatekirje kehaisee, ettei tällaista musiikkia olisi voinut tehdä kukaan muu kuin Keskitalo ja hänen bändinsä. Miehen lahjakkuus musiikin saralla on toki kiistaton, mutta tuskin kukaan voi silti ihan vakavalla naamalla väittää, ettei yksikään näiden biisien sävellykseen tai sovitukseen osallistuneista hepuista olisi koskaan kuunnellut vaikkapa Sielun veljiä tai Nick Cavea. Esimerkiksi harmillisen köyhäksi jäävän Hur många seglaren jäljet johtavat harvinaisen selväpiirteisinä säkenöivän voiman sylttytehtaalle.

Omia suosikkejani eivät kuitenkaan ole psykedelianhuuruiset tajunnanvirtajumitukset, vaan se ”helpompi” osasto. Nuoren ja hauraan Nurmion herkistelemältä Ville Leinonen –coverilta kuulostava Kun kuljet rakkauden kivistä tietä ja kenties kaupallisinta Keskitaloa edustava On hyvä että olet surullinen ovat jotensakin selittämättömän hienoja. Aiemmin julkaistu Olisin kyllä tullut toimii myös livenä. Harmi että kokonaisuus kärsii hajanaisuudesta ja epätasaisuudesta. Kyllä tästä materiaalista olisi saanut saksittua ihan ”oikeankin” levyn.