Lemmenpyssyt: III

Omakustanne

Se että Lemmenpyssyt julkaisee kolmannen studioalbuminsa suoraan omakustanteena ei tarkoita sitä etteikö musiikki olisi entiseen tapaan terässä tai ettei yhtyeen machoilevalle katurockille olisi tilausta. Kanteen nostettu kahvakuula jo viestii siitä että yhtye on maskuliinisessa uhossaan mennyt entistäkin suorempaan äijäilyyn, mutta Pyssyt osaa sukeltaa hikisiin hauiksiin ja kurvikkaisiin leideihin loppujen lopuksi pilke silmäkulmassa. Basisti Klintin äijäkarhea laulutyyli on toki tuonut yhtyeen ilmeeseen entistäkin tiukemman puristuksen aiemman vahvemman keimailun sijaan. Aikuisempaa saalistamista? Ainakin siinä on entistäkin vahvemmin popedamaista perkelettä, mutta tekeekö se touhusta jäykempää ja tosikompaa?

Yhtyeen DIY-toimintaa helpottaa ja vahvistaa se että lähipiiristä löytyy Pauli Hokkasen kaltainen kyvykäs visuaalisen ilmaisun tekijä. III:nen julkaistaankin yhdessä Hokkasen luoman semilivelevyn kanssa jossa tuoreen levyn materiaali muutaman bonuksen ohella käydään läpi kiitettävän komealla livetaltioinnilla, muutamalla tahallisen överi-miehisellä musavideolla ja pienillä studiohöpinöillä. Mutta millaisella materiaalilla yhtye siis lataa kolmoskorttinsa pöytään?

Lyhyen intron jälkeen räväytetään tiskiin molemmat videobiisit, räjähdysherkkä saalistusralli Tähtäimeen ja kitaristi Kidin laulama, enemmän tehosekoittimesti svengaava Johanna. Poikamaisen ja äijemmän vuorottelun leima korostuu laulajien välillä yhtä lailla Asemalla- (Kidi) ja Riistaa- (Klint) -sävellysten kohdalla, mutta Lempparien kolmosen koko totuus ei ole pelkästään siinä. Kutosraita Pahaa verta sukeltaa deltabluesimpaan voodoo-maailmaan koukuttavasti, unohtamatta rockaavaa potkua. Mainittujen kappaleiden ohella esiin nostaisin Jos haluut tulla käymään-keimailun sekä mukavan kipakan päätösraita Naapurin tytön. Kaiken kaikkiaan kyllä Pyssyillä edelleen jöpöttää hyvin. Paita pois!