Jonny Greenwood: Norwegian Wood

Nonesuch

Radioheadin kitaristina ja multi-instrumentalistina tunnettu Jonny Greenwood on ehtinyt emoyhtyeensä ohella luoda uraa elokuva- ja taidemusiikin saralla. Greenwoodin pesti BBC Concert Orchestran vierailevana säveltäjänä ja sävellyspalkinnot kertovat siitä, ettei mies ole mikään jousisovituksia tekevä poppari vaan vakavasti otettava taidemusiikin säveltäjä. Tälle väitteelle tukea antaa myös Greenwoodin uusin tuotos, Norwegian Wood -elokuvan soundtrack.

Haruki Murakamin kirjaan perustuvan elokuvan soundtrack-albumilla on Greenwoodin sävellysten lisäksi kolme Can-yhtyeen kappaletta. Paperilla kulmikkaasti svengaavan krautrockin ja ilmavien orkesteriteosten yhdistelmä on outo, mutta erikoista kyllä, ratkaisu toimii levyllä varsin hyvin. Tasaisin välein ripotellut Can-biisit tuovat levylle sopivaa ryhtiä. Greenwoodin sävellyksetkin keräävät huomion paremmin, kun tasainen instrumentaalitunnelmointi katkaistaan välillä.

Greenwoodilla on käytössään isomman orkesterin lisäksi jousikvartetti, joille kummallekin säveltämisen mies hallitsee ongelmitta. Pääosin tonaaliset, mutta herkullisin dissonanssein varustetut sävellykset ovat varmasti elokuvan taustalla parhaimmillaan, mutta myös kotikuuntelussa Norwegian Woodista nauttii. Erityisesti teemakappale Mou Sukoshi Jibun no Koto, Kichinto Shitainon huumaavat jouset jäävät heti mieleen kummittelemaan. Toki no Senrei wo Uketeinai mono wo Yomuna ja Iiko Dakara Damattete vakuuttavat sen sijaan kauniilla, tuntemattomaksi jäävällä instrumentilla soitetulla näppäilyllä.

Vaihtelevissa tunnelmissa liikkuvan soundtrackin eräänlaiset ääripäät ovat Canin Mary, Mary So Contrary sekä Greenwoodin Naoko ga Shinda. Ensin mainittu johdattelee hypnoosiin laiskalla svengillä ja jälkimmäinen on dissonoivuudessaan lähes pelottava kokemus. Sävellys sopisikin suoraan Hohto-elokuvan hyytävälle soundtrackille Ligetin, Pendereckin ja Bartókin seuraksi.

Norwegian Wood on parhaita soundtrack-albumeita miesmuistiin.