Julkaistu: 02.04.2011
Arvostelija: Mika Roth
K-Scope
Blackfield on yhä epämääräisen sivuprojektin maineessa, vaikka Welcome to My DNA on jo yhtyeen kolmas pitkäsoitto. Bändin voima ammennetaan israelilaisen Aviv Geffenin ja englantilaisen Steven Wilsonin yhteistyöstä, jossa maailman eri laidoilta kotoisin olevien miesten totaalisen erilaiset taustat muodostavat yhdessä uniikin kokonaisuuden. Kaksikkoa täydentävän bändin muut jäsenet ovatkin vain töissä Geffen & Wilson -pajassa, joka on luonut kolmannen levyllisensä melankoliaa ja usvaisia tunnelmia.
Kolmannella kierroksella kaikki kappaleet yhtä lukuun ottamatta ovat peräisin Geffenin kynästä, mutta Wilsonin panos on myös merkittävä, mikä kuuluu etenkin sangen wilsonmaisessa soundimaailmassa. Porcupine Tree -miehen muista viritelmistä tutut progressiiviset vaikutteet loistavat nyt poissaolollaan, sillä albumi muodostuu pääosin 3 – 4 minuutin mittaisista poprock kappaleista, jotka on kuorrutettu Blackfield soundeilla.
Ikävä kyllä Geffen ei ole läheskään Wilsonin tasoinen säveltäjä ja tästä johtuen Welcome to My DNA on selvästi kaksikon heppoisin tuotos. Ironiseksi tarkoitettu Go To Hell jaksaa huvittaa pari ensimmäistä kertaa, ja levyn pisin kappale Zigota venyttää vähäiset varat kaikkein pahimmin yli. Wilsonin ainokainen sävellys Waving onkin se ainoa syy, jonka takia koko albumi kannattaa edes kuunnella.
Welcome to My DNA on parhaimmillaan Blackfieldin kuuloista musiikkia, josta vain puuttuvat ne kantavat ideat. Pahimmillaan tuotos on viiden sentin pinkfloydismia, jonka toivoisi päättyvän mahdollisimman pian. Mikäli kaksikko luo vielä seuraavan albumin, toivoisin todella, että herrat jakaisivat sävellysvastuun huomattavasti tasaväkisemmin.
Porcupine Treesta tutun Steven Wilsonin ja israelilaismuusikko Aviv Geffenin sivuprojekti.
Linkki:
blackfield.org
(Päivitetty 24.8.2013)
