Velvet Six: Dark City Nightlife

Omakustanne

Synkän kaupungin tummilla kaduilla kulkeva kokkolalainen Velvet Six julkaisee esikoisalbuminsa omin voimin. Samaan ratkaisuun päätyy yhä useampi kotimainen bändi ja monelle se onkin oiva keino kokeilla isojen markkinoiden arvaamattomia pyörteitä. Osa yrittäjistä julkaisee tekeleensä aivan liian aikaisin, kun taas toisten orkestereiden paketti on ehtinyt kehittyä riittävästi. Yhdeksän raidan mittainen Dark City Nightlife osoittaa, että Velvet Six kuuluu ehdottomasti jälkimmäiseen ryhmään, vaikka esikoisella lieviä lastentauteja onkin havaittavissa.

Yhtye nimeää musiikillisiksi lähtökohdikseen HIMin, Billy Idolin sekä Musen, eli tähtäin on heti kättelyssä korkealla, eikä sihdissäkään ole juuri heittoa. Vokalisti Olle Walleniuksen äänestä löytyy tarvittavaa vetovoimaa, jolla tummasävyiset tarinat kerrotaan uskottavasti ja herran säveltämät kappaleet ovat parhaimmillaan erittäin tarttuvia goottirock-paloja. Tunnelmallisen maalailun lisäksi muistetaan myös rokata ja rollata, eivätkä pienet piipahdukset goottimetallin puolelle ainakaan heikennä lopputulosta.

Avausraita Cyanide Rain ja hiukan myöhemmin kuultava Discoballs todistavat, että bändin hittikone on jo viritetty oikealle taajuudelle. Tarttuvilla melodioilla vahvistetut Mad Vicked Lifestyle ja Sleep With Me puskevat puolestaan melodisemmalla vaihteella, eivätkä edes pienet yhtymäkohdat herra Valon orkesteriin haittaa, sillä tarttumapintaa on yllin kyllin. Yhtyeen hihasta löytyy myös ässä nimeltä Victoria Björndahl, jonka vokaalitukea kuullaan Discoballs- sekä As Time Goes By -siivuilla. Vaikka biiseistä jälkimmäinen miltei pilataan juustoisilla koskettimilla, pystyy Björndahl lyhyellä loppuosuudellaan nostamaan kipaleen kurssia kummasti.

Oman materiaalin ollessa parhaimmillaan erittäin vahvaa tuntuu Depeche Mode -laina Never Let Me Down Again aika turhalta, etenkin kun kappaleeseen ei tuoda mitään uutta ja ihmeellistä. Samoin pari haparoivaa ja tylsähköä raitaa kiekon jälkimmäiseltä puoliskolta olisi voinut heivata matkasta, sillä ne eivät pärjää vertailussa albumin alkupuolen osumiin. Hiukan alaspäin osoittavan kurssin korjaa onneksi päälle kahdeksanminuuttinen päätösraita Beginning of Nothing, joka kestää kuin kestääkin valtaisan massansa painon.