Matt & Kim: Sidewalks

Fader

Brooklyniläisduo Matt & Kim tunnetaan maassamme parhaiten parin vuoden takaisesta kiertueesta, jolla kaksikko lämppäsi supersuosittua The Soundsia. Musiikillisesti näillä kahdella ei kuitenkaan ole juuri yhteistä, sillä The Soundsin turboahdettu poprock on lähes vastakohta kotikutoiseen soundiin luottavalle Matt & Kimille. Yhteistä tarttumapintaakin löytyy lähinnä syntikoiden runsaasta käytöstä ja varsin tarttuvista kertosäkeistä.

Vaikka Matt & Kim onkin profiloitunut ennen muuta indie-yhtyeeksi, on se järjestäen rikkonut tyypillistä ”antaa musiikin puhua puolestaan” -linjaa. Matt & Kim ovat surutta levittäneet musiikillista ilosanomaansa kaupallisia kanavia pitkin ja myös varsin epätodennäköisten reittien kautta. Ihan heti ei uskoisi että duon nörttipop sopisi esim. urheilu – tai kaahailupelien taustalle, mutta näin hassusti on jo parikin kertaa päässyt käymään. Bändin kappaleet ovat nimittäin raikuneet useammassakin konsolipelissä, tv-sarjassa ja jopa Bacardi-mainoksessa. Itse en tätä jaksa bändille miksikään varsinaiseksi miinukseksi laskea; yritteliäisyys ja oma aktiivisuus ovat yleensä – myös indien maailmassa – kääntäneet bändien kurssia vain ja ainoastaan positiiviseen suuntaan.

Sidewalks on kieltämättä tyylipuhdasta ja pesunkestävää pop-musiikkia, mutta samalla valitettavan harmitonta sellaista. Kommervenkit jäävät puolittaisiksi ja kaikkea tekemistä leimaa helposti ohitettava ”ihan kiva”-tunnelma. Vain paikoin, kuten levyn päättävässä Ice Melts-kappaleessa bändin vouhotus nousee sille intensiteetin tasolle millä sen olisi pitänyt olla koko pitkäsoiton ajan. Useimmiten Matt & Kim kuulostaa vain über-hienon Still Flyin'in aralta pikkuveljeltä. Toinen, paljon vaikeammin bongattava vertailukohta on The Clashistä tutun Mick Jonesin tähdittämä Big Audio Dynamite, joka ei ikinä saanut ansaitsemaansa arvostusta osakseen. Toivottavasti näin ikävästi ei käy Matt & Kimille.