Timber Timbre: Creep On Creepin' On

Full Time Hobby

Kyllä meitä eurooppalaisia pidetään hyvänä. Viime vuonna täälläpäin maailmaa julkaistu Timber Timbren parin vuoden takainen eponyymi albumi saa nopeasti seuraajan Creep On Creepin' Onin muodossa. Aika monella mittarilla mitattuna uutukainen on vielä jopa parempi albumi kuin edeltäjänsä, vaikka Timber Timbre viime vuoden herkullisimpia ja yllättävimpiä levyjä olikin.

Esikoisen kuulostaessa pieneen ja näpertelyyn perustuneelta soololevyltä, soi uutukainen rehtinä ja rohevana yhtyelevynä, vaikka tekijöinä on sama porukka. Taylor Kirkin johtaman löyhän ryhmän perusilme on entisensä: rauhallinen tempo, pianonkilke ja dramaattiset maalailut sekä Kirkin erikoinen ääni muodostavat myös Creep On Creepin' Onin rungon.

Nimibiisi voi antaa levystä vääränlaisen kuvan; sen vetävässä kanadalaisuudessa pilkottaa melkein toivo ja valo suuren osan levystä ollessa tummasyistä ja pahaenteiseen taipuvaista synkistelyä. Bad Ritual, Black Water ja kaltaisensa kertovat jo nimissään, ettei Kirk ole mikään valonkantaja. Bad Seeds -viboja herättävän Timber Timbren kapakka- ja goottiblues sopii erinomaisesti kartoittamaan tällaisia tunnelmia.

Uutukaisen kappaleet ovat tiukemmin rakentuneita ja biisimäisempiä kuin edellisen levyn hahmopuolet viisut. Helpolla ei kuulija tosin pääse nytkään, kun musiikki venyy mm. friikimmän folkin puoleen; Swamp Magic voisi olla Fonalin outoiluja, mutta moni muu biiseistä voisi ilman Kirkin vokaaleja ja pienellä yksinkertaistamisella soida perihärmäläisellä tanssilavalla.

Yksinkertaisesti rakentuneet biisit ovat jälleen todella paljon enemmän kuin osansa lupaavat. Creep On Creepin' Onin aiempaa suoraviivaisempi, mutta vaativampi ulosanti tuntuukin sekä fokusoituneelta kehitykseltä että vapautuneelta itsensä toteuttamiselta; Womanin koliseva instrumentaalimeteli on erikoista, mutta ei perustelematonta, ja Do I Have Powerin lopun pilkehtivien kitaroiden yhdistäminen vapaisiin jazztorviin vaikuttaa.

Kokonaisuutena albumi on yllättävä ja monella tapaa erikoinen. Sen sisältö on tavallaan tuttua, mutta täysin ennenkuulematonta. Timber Timbre haastaa vallitsevat käsitykset rockmusiikin perusolemuksesta vakuuttavasti, mutta ei loppujen lopuksi ajaudu siitä kovinkaan kauaksi. Creep On Creepin' Onin tummaan ja omituiseen maailmaan kannattaa tutustua.