Saunara: Kirveskansan perintö

Omakustanne

Saunara on vuonna 2008 jossain päin Suomea perustettu yhtye, jonka musiikkia voi kuvailla kansallisromanttiseksi metalliksi. Pari vuotta sitten bändi julkaisi kaksi pikkukiekkoa, joilla suomenkielistä metallia takova kaksikko vaikutti lupaavalta, ja kaikki tuntuikin olevan mallillaan. Orkesteri ei ole sittemmin täydentänyt rivejään, joten debyytti on saatettu maailmaan kahden herran voimin. Mikko Kähkönen vastaa yhä kaikista soittimista sekä sävellyksistä ja Teemu Ahtonen kähisee, rähisee ja sähisee lyriikat ilmoille.

Hartiapankilla työstetty albumi kuulostaa monin tavoin kotikutoiselta, eikä ainoastaan positiivisessa mielessä. Soundit ovat suurimman osan ajasta harmillisen suttuiset, koskettimet on nostettu aivan liian pintaan ja ohjelmoidut rummut eivät oikein toimi muiden palikoiden kanssa yhteen. Lisäksi Ahtosen laulu on miksattu liian alas, mistä johtuen lyriikoista ei tahdo saada aina tolkkua.

Hiukan suuremmalla budjetilla Kirveskansan perintö iskisi jo huomattavasti paremmin, eikä pari bändikaveria tuoreine ajatuksineenkaan varmasti heikentäisi kokonaisuutta. Rankoista siivuista napakimmin iskevät perintötappelusta kertova Suruhauta, sekä tuliliemen pirullisesta voimasta tarinoiva Viinaa. Omanlaisensa kohokohta on kaunis instrumentaali Jäähyväinen, jolla LoTR-koskettimet istuvat kerrankin paikoilleen.

Esikoispitkäsoitto ei ole suunnaton menestystarina, mutta yhtä kaikki se osoittaa, että bändillä on annettavaa. Toivottavasti ensi kerralla puitteet ovat paremmat kuin nyt.