The Pains of Being Pure at Heart: Belong

PIAS

The Pains of Being Pure at Heart teki yhden vuoden 2009 tyylikkäimmistä levyistä. Yhtyeen itsensä mukaan nimetyn albumin twee popista, shoegazingistä ja ja noise popista muodostunut virtaviivakeitos ei ollut omaperäisyydellä pilattu, mutta toimiva. Nynnypoppariperinteeseen hieman raisumpia otteita yhdistäneet newyorkilaiset tuntuivat onnistuvan siinä, missä useimmat eivät: heidän pastisseissaan oli tuoreuden tuntua, vaikkei niissä mitään erityisen tuoretta ollutkaan.

Kakkoslevyllään yhtye on laittanut isomman vaihteen silmään. Tuottajaksi on pestattu Flood, joka on totuttu näkemään ohjeistamassa isomman kokoluokan orkestereita. Että Belongilla kuullaan entistä suuremmin soiva yhtye, onkin varmasti juuri tuottajan aikaansaannosta. Sitä on ehkä myös se, että uutukainen on edeltäjäänsä elektronisempi ja tavallaan tiukempi. Nössöilyt tuntuvat jääneen enimmälteen taakse ja estradille on astumassa rockyhtye. Sille, onko se hyvä asia, on tasan kaksi vaihtoehtoa.

Biisejä The Pains... osaa edelleen rustata. Sinkkunakin julkaistu nimibiisi vetää säröpoppiaan vielä vähän kesysti eikä erityisen erotettavasti, mutta Heart In Your Heartbreak tai kirjallisviitteinen Anne With An E viettävät ajatuksia jo kohti ensilevyn materiaalia, osin synteettisistä soundeistaan huolimatta. The Body ja My Terrible Friend taas vievät tätä puolta turhankin lähelle New Orderia – pastissitkin siis taittuvat edelleen.

Yhtye on kasvanut: soundeissa kuuluu tila ja soitinnuksessa syntikka on saanut paljon alaa. Muutos on tervettä ja osin tervetulluttakin. The Pains... on yhä sydämellinen itsensä, mutta erilaisessa mittakaavassa. Uusi painoluokka tuo mukanaan myös onttoutta: olisi kiva kuulla biiseistä pienempiä versioita, koska usein tuntuu siltä, että jotain peitellään. Intiimiyden puute on Belongin pahimpia puutteita, ja ulospäinsuuntautuvan rehvakkuuden alalla ei pelkissä villasukissa liian pitkälle pötkitä.

Ne, jotka pitivät yhtyeen esikoisesta, tuskin innostuvat Belongista ainakaan samoista syistä. Isomman havittelu tarkoittaa myös vanhasta luopumista; The Painsin... parin vuoden takaista ilmettä voi uudella levyllään ihastella vain harvoin. Tarjolla on sen sijaan eteenpäin ja keskemmälle kulkenut yhtye, joka myös kuulostaa uudelta. Albumikokonaisuutena Belong ei ole loistelias, mutta kyllä sen sisältämiä biisejä suurimmaksi osaksi kelpaa esitellä.