Professori Heikkerö: Possu ja sorvari (EP)

Violent Journey

Huumori on vaikea laji. Musiikissa se on sitä erityisesti. Oululaisista metallimuusikoista koostuva Professori Heikkerö tekee huumorimusiikkia jo nimeäänkin myöten Sleepy Sleepersin hengessä. Tälle vaalien alla sopivasti ilmestyvälle poliitikkoja pilkkaavalle EP-levylle on saatu mukaan yksi suomalaisen punkin suurista legendoista, itse Läjä Äijälä.

Kaikki kunnia Sliippareille ja heidän hengenheimolaisilleen, mutta minulla on joitakin ongelmia nyt tämän levyn kanssa. Minä olen huumorintajuton ihminen monien mielestä, varmasti. Se johtuu siitä, että vaadin huumorilta yllätyksiä, ihan sama kuinka niin sanotusti korkea- tai matalalentoisia jutut ovat. Yllättävyys on minulle huumorin suola, on se sitten äkkivääryyttä, nokkeluutta tai räävittömyyttä.

Se, että vihjailee sanoituksissa Johanna Tukiaisen olevan turha lortto tai että olisi kivaa kenkiä politiikkoja munille, ei valitettavasti ole minulle toimivaa huumoria. Sen sijaan se on lähempänä suomalaisille tyypillisempää hupailua, jossa sedät pukeutuvat hassuihin vaatteisiin ja sanovat hassuja asioita hassuilla äänillä. Ei tällainen myötähäpeää aiheuttava huseeraus ole edes punkia, koska siinä ei ole mitään rajua tai uutta. Toisin sanoen sliipparimeininki shokeerauskeinona ei oikein vakuuta, kun ei enää eletä Kekkoslovakian urhontasavallassa. Enkä tarkoita etteikö poliitikkojen pilkkaaminen olisi jees. Se on sitä aina. Mutta ei se huumorina automaattisesti siksi hyvää ole.

Tämänkin voisi painaa villaisella, jos edes musiikki olisi yllättävää, mutta kun se ei ole. Perinteistä punkinrynkytystä metallimausteilla. Äijälän läsnäolo ensimmäisessä kappaleessa Arghadianmäen kevät on levyn parasta antia. Muutenkin kyseessä on levyn paras biisi. Sen sijaan Joo Joo Johanna (kyllä, siitä Tukiaisesta) on ok veisu, jonka lyriikat pilaavat ja jossa naisvokalisti on suurin ilo.

Nimibiisi sujahtaa korvasta sisään ja toisesta ulos ihan hassuna Pelle Miljoona -parodiana. Heikoin biisi on jätetty viimeiseksi. Tuhkaluukkuun-kipaleessa ei ole edes edellisten biisien kaltaisia koukkuja vokalistien suhteen. Ei ole hyvä tämä, ei. Mutta hei, minä en pidä Jope Ruonansuustakaan. Jos lukijaan sen sijaan Jope ja Sliippareille kumarteleva punk iskee, niin kipin kapin ostamaan.