Bob Geldof: How to Compose Popular Songs that Will Sell

Mercury

Piakkoin koittavan 60-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi on vanha kunnon maailmanpelastaja Bob Geldof aktivoitunut levyttäväksi artistiksi. Vuosikymmen sitten edellisen pitkäsoittonsa, tunnustuksellisen Sex, Age & Death (2001) julkaissut Geldof on pitänyt itsensä kiireisenä miehenä poliittisena aktivistina ja ansioitunut erityisesti Afrikan köyhien oloja kehittävänä hyväntekeväisyystyön tekijänä. Ei olekaan ihme, jos monilta on jo unohtunut se, että Geldof tuli alun perin kuuluisaksi irlantilaisen The Boomtown Ratsin keulahahmona.

Ironisen nokkelasti nimetty How to Compose Popular Songs that Will Sell on järjestyksessään vasta Geldofin viides soololevy. Musiikillisesti edetään varttuneeseen makuun tehdyn poprockin parissa, joskin mausteita tarjoillaan niin maanläheisen folkin kuin countrynkin puolelta. Levyn starttaa todellinen ässäraita, mainiosti The Lovin’ Spoonfulin Summer in the City -klassikkoa kierrättävä How You Roll, josta paljastuvat jo albumin ainesosat. Vaikutteet, tulivatpa ne sitten Neil Youngin tai The Beatlesin suunnalta, ovat kuultavissa. Geldofin vanhan bändikaverin Pete Briquetten tuottaman levyn yleissävy on murheellinen, muttei masentava. Veteraanit ovat onnistuneet loihtimaan albumin sävellyksistä monipolvisia ja värikkäitä kokonaisuuksia, jotka vieläpä soivat komeasti ja puhtaasti. Kuulijalle välittyvä tunnelma on alakuloisuudesta huolimatta lämmin.

Laadukkaista kappaleista välittyy olennainen. Reippaampi Silly Pretty Thing yhdistelee viehättävästi komeita viulusovituksia ja briljanttia pop-tunnelmaa, tummasävyinen She’s a Lover onnistuu kuulostamaan synteettiseltä bluesilta. Harmi vain, että viimeisenä kuultava huumorijokellus Young and Sober pilaa vähän albumin jälkimakua. Sisäpiirin vitsinä se olisi voitu helposti jättää sopivan mittaiselta levyltä pois.

Äreänä keski-ikäisenä miehenä viime vuosina esiintynyt Geldof onnistuu kuulostamaan lähes onnelliselta mieheltä. Se on hyvin herralta, jonka henkilökohtainen elämä on maailman pelastamisen ohessa vääntynyt täyteen kolhuja. Levyn tuotantoprosessin aikana ”ritari-Bob” hautasi sekä isänsä että siskonsa, joten ei liene ihme, että Mary Says -kappaleessa lauletaankin osuvasti ”Everybody’s always saying goodbye”.