Julkaistu: 15.03.2011
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Wall Of Sound
Sheffieldin synapop-pioneerien uusi levy ei tosiaankaan koita löytää jotain uutta kulmaa siihen millä yhtye on menestynyt yli kolme vuosikymmentä. Kolkko ja tumman tönkkö kasari-sähköpop rullaa entiseen malliin Credon alusta loppuun ja yhdeksännen pitkäsoiton kynnyskysymykseksi nousee nopeasti se keskeisin - onko biisikynässä tällä kertaa ollut ainesta sellaiseen hitikkyyteen joka nostaisi The Human Leaguen uusienkin fanien tietoisuuteen?
Kyllä ja ei. Parhaimmillaan yhtye saa kolkkoudestaan ja jäykkyydestään huolimatta homman ihan svengaamaan kuten avausraidalla Never Let Me Go. Pääasiassa yhtye kuitenkin liikkuu kankeammin ja pyrkii paikkaamaan lanteen liikkeen kalpeilla kasvoillaan ja uhmakkuudellaan. Suomi-kytkyllä osittain Tampereen Vastavirralla kuvatun videon myötä varustettu Night People on tästä sarjasta parhaasta päästä ja kieltämättä koukuttaa. Ei joku Sky mikään huono kappale ole mutta ei kulmikkuudestaan huolimatta repäise mukaansa. Into The Nightissa on ilkikurista kepeyttä ja komeita melodiakaaria mukana sen verran hyvällä maulla että kappaleen lounge-rentous onnistuu viehättämään, vaikka iskevyydessä jäädään levyn alulle.
Egomaniac pelkistää jälleen vahvemmin kertosäe-anthemin varaan, Single Minded keventää tummaa hanhenmarssiaan efektikikkailuilla ja positiivisesti rullaavalla kerrolla kun taas Electric Shock rullaa mutta aika ilmeettömästi. Samankaltainen jumittamisen fiilis irtoaa myös Get Togetherista, vaikka kertsi nouseekin osuvasti. Tummuuden ydingraniittiin sukelletaan vaihtoehdottomimmin Privilegen jykevällä totisuudella, Breaking The Chainsin rullaava kerto saa taas tanssijalkaakin heräämään. Päätösraita When The Stars Start To Shine ei sitten enää lähdekään vaikka kovasti yrittää. Joten ihan kelpo kokonaisuus muttei mikään todellinen hittikimara. Kyllä tämä omassa sarjassaan on tutustumisen arvoinen levy mutta kyllä tässä muutama yksittäinen raita valloittaa kakkosketjun pelatessa turvallista peruspeliä. Ei mikään vallankumouksellinen paluu, mutta plussan puolelle jäädään silti.
Vuonna 1977 perustettu englantilainen synapop-pioneeri.
Linkki:
myspace.com/humanleagueband
(Päivitetty 17.8.2011)