Julkaistu: 13.05.2003
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Sport/Ministry Of Sound
Nottinghamilaiskaksikko Simon Mills ja Nail Tolliday ovat Bent. Kaksikko matkailee kakkosalbumillaan samoilla seuduilla Airin kanssa, pulppuilevan happoista ambient/house -taustaa, unelmoivia sämplemaalailuja ja miksattuja vokaaliosuuksia. Kokonaisuutena aika chilliä, jää ikäänkuin taustalle jumittamaan riippumatta siitä, oletko tiskaamassa vai kuuntelemassa albumia.
Alun iisailujen jälkeen Jon Marshin hiipivä vokalisointi Beatiful Othernessilla viehättää korvaa. Samoin BJ Colen steel pedaali toimii Moonbeamsillä, aika havaijilaisia kuunsäteitä. Samoja mausteita samalta mieheltä kuullaan myös laukkaavammalla So Long Without Youllä sekä nimiraita The Everlasting Blinkillä. Annos maanista eläkeläisjumppaa tarjoillaan sykkivällä Exercise 3:llä, joulunkelloja, lapsikuoroja ja rauhallista psykoottisuutta.
Ärsyttävin kohta levyltä löytyy piiloraitana reilu 10 minuuttia leikittelevän päätösraidan Thick Earin päättymisen jälkeen, ehkä maailman ärsyttävin feidatusta nykimisestä nouseva lankapuhelinpirinä matrixsähköilyefekteineen ja humppahammond -taustoineen saa ohimosuonet pullistumaan eikä meinaa ikinä loppua. Juuri kun olet nukahtamassa unelmoiviin leijailuihin ja hiljaisuutta on jo ehtinyt useamman pyörähdyksen ajan jatkua, alkaa helvetillinen pirinä. Kusipäisiä jätkiä, kun ovat moisen menneet muuten moitteettomalle fiilistelylevylle tekemään! Pisteet laski heti.
Kuvaavaa levyn toteutuksessa on sisäsivujen kuva, jossa miekkoset kokoavat erilaisia palapelejä. Sitähän se on.
