Julkaistu: 10.03.2011
Arvostelija: Jani Ekblom
Joku Roti
En ole jokaista Joku Rotin julkaisemaa levyä kuullut, mutta kuulemistani Edorfin Yön elonkerjuu on selvästi vähiten minua puhutteleva albumi: olen nauttinut huomattavasti enemmän Stepan, Hannibalin ja jopa Tykopaatin tuotoksista. Ei Edorfin esikoinen tosin millään lailla ole erityisen huono tai puutteellinen. Esimerkiksi sen kansitaide on esimerkillisen tyylikästä (ja ilahduttavan ei-hoppimaista), ja myös musiikilliselta puoleltaan levyn voi tuskitta sanoa syntyneen asiansa osaavien ammattilaisten käsissä.
Yön elonkorjuu herättää muistoja Amocin neljän vuoden takaisesta Amok-kaččâmista, ei vähiten Juan Muteniacin takia: tuottaja on tehnyt molemmille nimibiisin tapaisia turboahdettuja jousivalleja hyväksikäyttäviä taustoja, jotka nostatuksen sijaan lähinnä haukotuttavat tyhjyydessään. Samaan hengenvetoon on todettava, että Painajainen tulesta -biisin kaltainen, pelkällä viululla ja poikkihuilulla koristettu reilusti kevyempi juttu toimii huomattavasti paremmin; biisi vie ajatukset kansanmusiikin suuntaan, vaikkei Edorfin levyllä sentään mitään Jätkäjätkiä kuulla.
Ivalossa syntynyt ja myöhemmin tamperelaistunut rapin Suomen mestari vuosimallia 2003 heittää juttujaan tarkasti ja miellyttävällä intensiteetin vaihtelulla. Riimittelyä johtaa lähinnä loppusoinnillisuus ja tämän vaihteluttomuuden takia levyn ainoa vierailu nousee etualalle, vaikkei siinä itsessään mitään erityistä ole. Paikoin flow'ta väljähdyttää liika tunnollisuus, kun sanoja taotaan tahtiin tasamäärä; aina mieluummin vaikka kompastelevakin eläväisyys kuin staattisuus. Tarkan räppäämisen sijaan varsinkin levyn loppupuolella kuultavat laulumaisemmat otteet tuntuvat toimivalta tyylinlaajennukselta.
Yön elonkorjuun synkeät teemat näkyvät biisien nimissä (mm. Sydänrutto, Riivaaja, Jäisessä virrassa) ja visuaalisessa ilmeessä, mutta kyse ei ole mitenkään erityisen mustasta albumista. Esimerkiksi Konnan viimekesäinen Sei7semän ui paljon syvemmällä. Muteniacin tuotanto jää kokonaisuutena muutamaa kohtaa lukuunottamatta taustalle. Cryptic Visionsin tuottamat kaksi biisiä tarjoavat vaihtoehdon ja varsinkin Raatojen varjot II onnistuu. Silti Yön elonkorjuu ei runsaasta soitinarsenaalistaan, kelvollisista taustoistaan, mietityistä jutuistaan ja kaikinpuolin sliipatusta yleisilmeestään huolimatta tunnu oikein miltään.
Ivalossa syntynyt ja sittemmin tamperelaistunut räpin Suomen mestari vuosimallia 2003.
Linkki:
myspace.com/edorfgn
(Päivitetty 10.3.2011)