Erland & The Carnival: Nightingale

Full Time Hobby

The Vervestä tutun Simon Tongin, The Orbin ja The Cultin kanssa työskennelleen David Nockin sekä vokalisti Erland Cooperin muodostama Erland & The Carnival on mielenkiintoinen tuttavuus. Yhtyeen nimeä kantanut, viime vuonna julkaistu debyytti on mennyt täysin ohi, mutta onneksi bändin kakkoslevy tarttui haaviin. Nightingale on inspiroiva ja persoonallinen levyllinen laadukasta pop-musiikkia.

Jo avauskappale So Tired in the Morning vakuuttaa: hauskasti rytmitetty säkeistö hiljenee kauniiseen kertosäkeeseen, jossa Cooper toistaa karua totuutta: "the saddest thing in life is to love and not be loved". Aloitus ei onneksi jää ainoaksi rytmin, melodian ja lyriikan onnistuneeksi kombinaatioksi, vaan levyltä löytyy runsaasti kohokohtia.

Ilahduttavinta Erland & The Carnivalissa on sen monipuolisuus ja arvaamattomuus. Yhtyeen musiikkia on vaikeaa asettaa raameihin, mutta lähelle päästään, kun yhdistetään psykedeelistä folkia, analogista koneellisuutta, tarttuvia pop-melodioita ja Afrikkaan viittaavaa rytmiikkaa. Selkein sielunkumppani on The Coral, mutta Erlandilla ja kumppaneilla on maanmiehiään enemmän seikkailunhalua.

Pieni tiivistäminen ei olisi ollut levylle pahaksi, sillä 13 kappaleen joukosta löytyy myös tyhjäkäyntiä. Onnistumisia on kuitenkin niin paljon, että Nightingale nousee heittämällä alkuvuoden kiinnostavimpien levyjen joukkoon. Epävireisen kitaranäppäilyn kuljettama East & West, kiihkeästi etenevä, tarttuvalla kertosäkeellä sinetöity I'm Not Really Here sekä myöhempien aikojen Radioheadia muistuttava Nothing Can Remain nousevat selkeimmin esiin, mutta suosikit tuntuvat vaihtuvan joka kuuntelukerralla. Nightingale vaikuttaa kulutusta kestävältä levyltä.