Julkaistu: 13.05.2003
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
V2
Desibeli sai promona brittitrio Stereophonicsin tulevasta albumista kootun kuuden kappaleen samplerin, etukäteismainostusta pahimmillaan. Mutta jos tähän kuusikutiseen on koottu parhaat iskut tulevalta 13-raitaiselta, niin ei Kelly Jonesin kynä eikä Walesiläistrion soittokaan aivan siellä tyrmäävimmässä iskussaan ole. Vaikka levyllä pääasiassa keinutaan mukavasti rauhallisen unisilla tunnelmoinneilla (Maybe Tomorrow, Getaway, I’m Alright [You Gotta Go There To Come Back] ja I Miss You Now ) sekä maistellaan uhkaavan rokkaavia junnauksia (Jealousy, Madame Helga), ei biisien mukaansatempaavuus ainakaan minua viekoittele ihan hurraahuutoihin ja ilmakitarointiin asti. Melko perusrokettipoppia, toki tunteellista ja ajatuksella toteutettua.
Stereophonicsin taival on ollut etenkin brittiläisessä musiikkimediassa ruusuinen, jo 1997 julkaistu esikoislevy World Gets Around nousi listalla kuudenneksi ja trio nostettiin vuoden uudeksi kyvyksi. Toissavuotinen Just Enough Education To Perform eli JEEP vei kolmikkoa rauhallisempiin fiilistelyihin, joita tuoreella levylläkin on kattava valikoima. Ja hyvä niin, sillä nuo rauhalliset tunnelmapalat ovat ilman muuta sitä parasta Phonicsia. Jonesin rupinen tulkinta putoaa jotenkin huomattavasti mukavammin unisen leijaileviin kipaleisiin. Kun vauhdikkaammasta osastosta nousee sukulaisena mieleen Oasis, on tunnelmointiosuus lähempänä vaikkapa Paul Welleriä tai John Lennonin balladiosastoa. Mutta jos pitkäsoiton loput 7 raitaa ovat noita rokkiraatelijoita, jää Walesin poikien neljäs pitkäsoitto ainakin minulta väliin.