Julkaistu: 03.03.2011
Arvostelija: Antti Hurskainen
RetroU Art
Yhtyeen ja albumin nimet herättävät mielikuvan progen kulta-ajalle uskollisesta työstöstä, soolo-osuuksia kaihtamattomasta teemallisesta kokonaisuudesta. Tällaisen hervottomuuden nimiin vuonna 2006 perustettu helsinkiläisorkesteri ei esikoispitkäsoitollaan vanno, vaikka jonkinlaisia kaikuja Pink Floydin seesteisiltä ajoilta onkin kuultavissa. RetroUnit soi ennen kaikkea rennosti, ammattitaidolla ja ennalta arvattavia kevytrocksoinnutuksia kaihtamatta. Kaikesta kuulee kypsän tekemisen riemun, jolla ei lopulta ole paljonkaan tekemistä kuuntelunautinnon kanssa.
The Incredible Free Ride to the Moon on auttamattoman tylsä ja hahmoton kokonaisuus. Se ei harhaile ympäriinsä otsikkonsa lupaamalla lennokkuudella, vaan sukkuloi pakettiautolla firman bileistä toiseen. Välillä pääosassa on hillityn efektoitu progepop, välillä uuden vuosituhannen kuosein sisustetusta baarista kotinsa löytänyt radiocountry, välillä aikuistuneen tukkahevibändin voimaballadivimma. Kautta linjan hallitsevimpana elementtinä soi Ville Leppäsen notkea ja juttelusta falsettifiilistelyyn vaivatta hyppäilevä laulanta, jota voikin pitää yhtyeen persoonallisimpana tekijänä. Vaatimattoman kappalemateriaalin keskellä Leppäsen ilahduttava eläytyminenkään ei onnistu vangitsemaan kuulijan mielenkiintoa kuin hetkittäin.
Kokeneista muusikoista koostuvan RetroUnitin lunkin vaivaton perusvire ikään kuin sulkee kuulijan ulkopuolelleen. Yhtye ei ainakaan levytetyssä muodossa pysty perustelemaan miksi heidän laadukkaasta jamittelustaan tulisi välittää.
Vaivatonta poprockia veivaava helsinkiläisyhtye.
Linkki:
retrounit.net
(Päivitetty 3.3.2011)
