Julkaistu: 01.03.2011
Arvostelija: Heikki Väliniemi
Kihtinäjärvi Records
Ilmoitusluontoinen asia: haitari on maailmankaikkeuden hienoin yksittäinen instrumentti. Sen sointi kattaa koko elämän kirjon naurunremakasta surun siivilöintiin. Se on kuitenkin joukkuepelaaja, jonka kyvyt tulevat parhaiten esille yhteispelissä muiden soittimien kanssa. Se ei siis ole tuulennopea piilokärki tai parrasvaloissa egonsa kanssa kilpaa paistatteleva maalitykki. Siksi se tarvitsisi hiukan vetoapua tiimin muilta jäseniltä, erityisesti kielisoittimilta. Edes energinen soitto ja laulu eivät välttämättä pelasta tilannetta.
Anne-Mari Kivimäen (haitari, laulu, viisikielinen bassotyyppinen pyngyr-kantele, harmooni) ja Reetta-Kaisa Ilesin (laulu, pyngyr, tanssi) Puhti-duo on mainio livenä. Naisten tilannekomiikka ei ryömi myötähävettävien muka-hauskuuksien masentavan matalien aitojen alta ja kaiken lisäksi se onnistuu vaikuttamaan myös spontaanilta. Vaan mitenkäs on, kun visuaaliseen läsnäolon kokemukseen pohjautuva sapluuna käännetään pelkäksi kuulokuvaksi tunteettomalle ruiskuvaletulle polykarbonaattipyöriölle, jota myös cd:ksi kutsutaan?
Musiikki kulkee pitkälti Kivimäen haitarin varassa, vaikka mausteita on silloin tällöin napsittu myös muun muassa vierailijoiden kontrabassosta, jouhikosta ja huuliharpusta. Kokonaisuutena homma valahtaa kuitenkin liikaa tylsän tanhuilun puolelle. Hienoja hetkiä löytyy, mutta vähemmän kuin live-tilanteessa. Valituslaulussa kohteiksi joutuvat niin saunan kuumuus, pakollinen kouluhiihto kuin Sotkan mainoksetkin. Tabulaulu jyrää haitari-punkina ja kohupaljastaa, että ”nykytanssi ei ole eroottisesti kiihottavaa”.
Ehkä pahin pettymys on se, että performanssiryhmän jonkinlaiselta best of –kokoelmalta uupuu messevä The Beatles –laina A Hard Day’s Night, jossa ei enää jakseta ”kyntää, kylvää ja äestää”. Sen sijaan mainiosti ohjelmoinnilla säväytetty Bonko kutkuttaa jo pelkästään sillä, että kappaleessa laulava Filemon Pönkkä voi olla yhtä lailla vallankumouksellinen vanha runolaulaja kuin täysin fiktiivinen hahmo. Epäilyksiä ei ainakaan hälvennä kappaletta seuraava hervoton päätösraita Arkaainen reikä, joka on jotain ihan muuta.
Kahden naisen esiintyvä kokoonpano, joka yhdistää musiikkia, tanssia ja teatteria.
Linkki:
puhti.eu
(Päivitetty 19.9.2014)