Poppositio: Poppositio

Wood Productions

Popposition nimetön esikoislevy alkaa lupaavasti. Tutustu ja tutkaile, uuden aallon kotimaiselle kitarapuolelle rakkautta hempeällä laululla osoittava kappale, on kaikesta perinteisyydestään ja jopa kliseisyydestään huolimatta niin vaivaton, että sen kuuluisi olla opetusmateriaalina yksinkertaisesti tehokkaiden popbiisien kurssilla. Samanlaiselle näennäisen helppouden estetiikalle rakentuu suuri osa Popposition albumista.

Kari Lounelan (tuttu mm. Pukin ja Cucumber Farmerin kitaristina) sooloprojekti on tehnyt ensilevyään vuodesta 2004. Pitkälle ajalle venynyt tekoprosessi kuuluu materiaalin hajanaisuutena: Popposition pop kulkee ahon nössömpää laitaa ja paidaksi sille kelpaa sekä koneet että akustinen kitara. Mitään erityisen yhtenäistä asua Lounelan kappaleilla ei ole, vaikka ne tunnistettavasti yhden miehen tekosia ovat.

Poppositio käyttää paljossa hyväkseen indiepopin perinteitä: laulu jättäytyy enimmäkseen taustalle, lo-fi on ennen profitia, kokonaisuus on kotikutoisen pehmyt ja kuulostaa yksinkertaisesti hyvältä. Lounela lainaa klassikoilta ja levyllä kuullaankin sekä Bowien vaikutuksen alainen Mikään ei riitä että kevyesti JAMC-henkinen Voisin jäädä kii. Sinkkujulkaisunakin vastaan tullut Ota minut sinun pimeään taas kuulostaa lähinnä joltain keskitien konepopilta tyyliin Disco.

Nämä eivät kuitenkaan kuulu levyn parhaimmistoon aloitusbiisiä lukuunottamatta. Moppihenkinen Paljaana, korkeimmalla kulkeva Tähtien tiellä (renkutuksen uhallakin) tai kevyesti kantri Liian onnellinen tuntuvat kestävän kulutusta. Kokonaisuutta hallitsee kuitenkin biisejä enemmän "ai tällainenkin on Popposition maailma" -fiilis; se soljuu vaivattomasti eteenpäin, mutta siitä on hankala saada otetta.